ONNENKEKSIT

 Säilytin arvokkkuuteni ja hillitsin tyylikkäästi itseni, vaikka Herkussa ei ollut vieläkään  lupauksista huolimatta Eromangan ranskanleipää. Piti eilen tulla. Myyjien syyhän se ei ole, enkä tiedä kenen. Seuraava yritys perjantaina. Yksi ranskanleipä ja tällainen haloo. Kestänyt jo viikkoja. Minulla on Eromangan ranskanleipäpakkoneuroosi.

Olin päivän ilman Helsingin Sanomien digi-versiota. Ihan kuin olisin joutunut tynnyriin. Otsikot pystyi lukemaan ja ne jutut, joissa ei ollut timantin kuvaa. Timantti tarkoittaa laajempaa lukukokemusta. Ja HS nykyisin työntää timantin melkein kaikkiin artikkeleihinsa. Ovelaa. Tein lisätilauksen kuudeksi kuukaudeksi ja katson sitten, tarvitsenko laajempaa tietämystä maailman asioista. Nyt pystyin lukemaan, miksi yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja Francis Coppola tuli Suomeen. Toisaalta juuri minun elämäni  ei muuttunut ohjaajan vierailun takia. Mutta olen iloinen, että pieni Suomi on jälleen kerran maailmalla huomioitu.

Nykyään ollaan realistisia ja käytetään  asioista julkisuudessakin niiden oikeita nimiä. Sekä tv:n tekstikäännöksissä että  puheessa puhutaan suoraan "pissalle menosta". Englanniksi "pee". Tositv:n ohjelmassa pariskunta oli ravintolassa. Mies sanoi kesken aterioinnin lähtevänsä pissalle. "Kyllä se sopii", sanoi nainen. Ennen vanhaan mentiin joko "käymään tuolla" tai "miesten- tai naistenhuoneeseen". Eikä koskaan kesken aterioinnin. Hätä ei lue lakia, mutta pitääkö nyt aivan romanttisen kynttiläillallisen aikana? Sensuuri on hyökännyt muutamien sanojen kimppuun, minusta "pissa" tai "pee" voisi ehdottomasti kuulua tietyissä tilanteissa  kiellettyjen sanojen joukkoon.  Kun on korrektimpiakin ilmaisuja.

Olin etnisessä kaupassa kysymässä onnenkeksejä. Myyjä ei ymmärtänyt, mikä on onnenkeksi. Kokeilin englantia. Sama tulos. Ympärilleni kerääntyi koko henkilökunta päivittelemään, mitä tarkoitan. Minä puhuin suomea ja englantia sekaisin, henkilökunta omaa kieltään. Eräs heistä huomasi etsiä onnenkeksejä kannettavalta näytöltään ja siellähän olivat oikein kuvan kanssa. Kaupassa ei niitä ollut, ja minulle tuotiin kaikenlaisia leivonnaisia tilalle. Selvitin asiaa eteen päin (huonolla menestyksellä), että jokaisen keksin sisällä on paperilappu, jossa pieni ennustus tai sanonta. Eivät olleet kuulleetkaan. Kiittelin kovasti avuliaisuudesta ja lähdin. Miten ihmeessä eivät olleet kuulleet onnenkekseistä? Hylkään ranskanleivän ja otan uuden projektin: onnenkeksit.