Nukun niin huonosti, joinakin öinä en ollenkaan, että alan huolestua. Unipillereitä ei saa tolkuttomia määriä. Eilen en jaksanut yhtään mitään ja nukuin suurimman osan päivästä. Vasta illalla yhdentoista maissa virkistyin ja pesin tiskipöydän keittiössä ja sen jälkeen vessan. Sitten otin muitta mutkitta unipillerin. Luin hetken kirjaa antiikin ajan matkailusta. Jossain välissä olin vaipunut autuaalliseen, ihanaan ja niin kovasti kaivattuun uneen. Tänään aamulla olo on hyvä ja pirtsakkainen.
Ari Saastamoinen kirjassa Tuhat tietä Roomaan opettaa antiikin roomalaisten asujen tuntemusta. Miehet mielletään usein toogaan, vaikka se oli hankala pitää ja tarkoitettu vain juhlallisiin tilaisuuksiin. Mieluiten ja eniten miesten asu oli vaatimattomampi tunika, jossa oli helppoa liikkua ja viileä pideltävä. Teitten pölyltä suojauduttiin viittoihin, joista paenula oli sotilaidenkin suosima. Paenula oli kartiomainen ja sen huipussa oli pääntie, johon kiinnitettiin teräväkärkinen huppu. Näin varustettuna oli valmis matkailemiseen.
Illan tullen etsittiin yöpymispaikkaa, joka usein löytyi jonkun ystävällisen tienvierustan asukkaan talosta. Joku jopa mainostikin palveluaan:
"Jos siivosti elät, kas tässä sinulle hyvin varustettu talo
jos siivottomasti, sallin sen, mutta yösijan tarjoan häveten."
Olen kirjassa jo puolessa välissä siihen niin eläytyen, että näen itseni Via Appialla kulkemassa kohti Neapolista. Sen yhtäkään nykypäivään säilynyttä kiveystä en ole tiestä nähnyt, koska niin etelässä Italiaa en ole ollut. Tämäkin kokemus jää seuraavaan elämään. Olkoon siinä tapauksessa minunkin päälläni oleva maa kevyttä.
Lähetin sähköiset joulutoivotukset A:lle. Aattona menee sveitsiläisten ystäviensä kanssa syömään aitoon sveitsiläiseen tapaan raclettea. A:n lapset pitkin maailmaa ja nyt matkustuskieltojen ollessa vallalla, viettää A joulun ilman läheisiään. Kertoi viihtyvänsä samoin kuin minä hyvien elokuvien ja musiikin parissa. Siitä en ole ihan varma, jaksanko noin sadannetta kertaa katsella elokuvan Ihmeellinen on elämä (It´s a wonderful life), vaikka joka kerta toisen luokan enkeli Clarence saa hymyn huulille pelastaessaan George Baileyn. Clarence ahkeroi tällä tavalla saadakseen vihdoinkin itselleen siivet.
Lipittelen tässä vielä tovin aamulatteani ja sitten panen poppanan keittiön pöydälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti