SAMPPANJAA JA SUKLAATA

 Ystäväni L kävi ja ojensi upean joulukassin, jossa samppanjaa ja suklaata. Njam. Hänellä oli maski  kasvoillaan ja minulla häntä ja koronaa kohtaan epäkunnioittavasti ei ollut. Nolotti ja hävetti. Puolustukseksi sanottava, että tiedän kokemuksesta hänen vain salamannopeasti piipahtavan, joten en ollut pukeutunut asianmukaisesti. Taas hävettää. Outoa oli tänä vuonna, kun emme halanneet muuten kuin henkisellä puolella. Vastaanotin hänet vähän kulahtaneena, kun en ollut vielä edes suihkussa käynyt. Sekin hävettää. 

Myöhemmin sain toisenkin pikakävijän. Toi amarylliksen tai niitä on oikeastaan kaksi purkissa. Odotan että alkavat kukoistaa. Sitten tuli tekstiviestejä jouluntoivotuksineen. Pikkuserkkukin soitti Kotkasta ja ihmettelimme jälleen, miksi niin harvoin olemme yhteydessä. Vain jouluisin ja syntymäpäivisin. Useampi yhteydenpito olisi meille kummallekin tervetullutta. Laiskoja? Itse soitin Italiaan ja kyselin, miten siellä  jaksetaan. Ystäväni joulu on nyt erilainen. Menee kuitenkin toisen poikansa kanssa naimisissa olevan pojan perheen luo. Muistelevat viime joulua, kun isä ja aviopuoliso oli vielä mukana. Aika parantaa haavat, sanotaan. Arvet jäävät.

Olen jo loppupuolella kirjassa Tuhat tietä Roomaan. Gaius Julius Caesar suunnitteli sotaretkeä Britanniaan, mutta ensin olisi saatava tietää saaren koko. En vielä tiedä, tuliko Caesarille turpiin retkellään, mutta ainakin myöhemmin Rooman valta ulottui Britanniaankin asti. Merkkejä on yhä. Muun muassa keisari Hadrianuksen rakennuttama Hadrianuksen valli Englannin pohjoisosassa. En ole nähnyt, vaikka siellä päin olen ollut. 120 kilometriä pituutta vallilla, mutta osin jo hajonnutta.

Käväisin eilen kaupassa, mutta en tullut mitanneeksi kuinka monta stadionia matka on. Roomalaisten aikaan yksi stadion oli noin 185 metriä. Kauppareissun aikana oli tullut lisää joulutervehdyksiä korttien muodossa. Olen pannut sinitarralla eteisen kaapin oveen. Alkaa joululta tuntua.