17. joulukuuta 2020

MASKI NAAMALLE JA METROON

 Alan tälläytyä Stadiin menoa varten. Oikein metrolla menen. K ihmetteli eilen, että uskallanko? Totta kai uskallan. En millään voi linnottautua kotiin ja tänne itäiseen osaan kaupunkia kuukausiksi, jonka ajan uhataan koronan maailmassa jylläävän. On yritettävä elää mahdollisimman normaalisti, mutta varoen ja suosituksia noudattaen. Sitä paitsi on ihan kivaa valita maski, minkähän näistä tänään panen? Mustasta pidän eniten, vaikka se muistuttaa linnun nokkaa, mutta sen sisällä on helppo hengittää ja se asettuu tyylikkäästi nenälle. Mustia onkin minulla eniten.

Posti lähetti lupaamansa lohdutuspostimerkit. Sain ne siitä hyvästä, kun jälleen kerran oli postinjakaja runnonut Suomen Kuvalehden voimalla postiluukusta että siitä hajosi repaleiseen kuntoon kaksitoista sivua. Olipa ikävä sitä koota ja lukea. Tietysti soitin Postiin ja siksi tuli viisi kotimaan ikipostimerkkiä kirjeisiin.  Ahvenanmaalla käytetään heidän omia merkkejä, vaikka se on osa Suomea. Ovat niin tavattomasti itsellisiä monessa suhteessa. Olen pari kertaa käynyt. Eivät puhu edes suomea. 

E soitti eilen ja menee jouluksi tyttärensä luo samassa kaupungissa. Vävy kuulemma hankkinut monitoimiuunin, jossa voidaan vaikka kinkku savustaa. Hyvää ja maukasta joulua sinne!

Taidan tiputtaa toisen mukillisen kahvia, kun tässä ei ole vielä kiirettä valmistautua lähtöön. Pääsen päivänvalon aikaan, mutta kotiin tulo taitaa olla jo pimeän puolta. Tällaista tämä on. Huomenna meinaan hankkia ne vähät ruuat jouluksi, ettei tarvitse ruuhkassa myöhemmin. Työnnän pakastimeen. Enkä tuunaa niistä mitään. HS kertoo tänään, minkälaisessa kunnossa kaloja myydään kaupoissa kuluttajille. Iso osa huonossa. Kun kauppiaalta kysyy, niin aina on ongittu samana aamuna. Järkikin tietää, että kalastajalta kala pääsee ruokapöydillemme monen välikäden kautta, että se saman aamun onkiminen on ihan puppua puhetta. Ikävää kauppiaille tällainen tutkimus juuri joulun alla, kun lohta pidetään joulukalana. Ollapa vielä mökki, jonka järvestä puoliso veteli taatusti tuoretta kalaa ja oli totta, että se oli ongittu samana päivänä. Sen tuoreempaa ei voinut olla.

Nyt vielä kahvia tilkkanen, sitten aamutoimet ja maskin valinta. Ja ei kuin menoksi.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti