Minulla on hyvin vähän ulkomaisten runoilijoiden kirjoja. On kuitenkin joitakin ja yksi on John Keatsin (1795-1821). Taas kun valvon tänäkin yönä, otin Jaakko Tuomikosken suomennoksen Keatsin runokokoelmasta. Pieni teos julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1917 ja tämä minun on siitä näköispainos vuodelta 2012 (WSOY). Keats sekä hänen runoutensa miellyttää kuten myös P.B. Shelleyn ja W.B. Yeatsin runous. Ei saisi lainata, mutta sen teen tässä kuitenkin. Tuomikosken mukaan "Säkeitä" julkaistiin alkukielellä vasta runoilijan kuoleman jälkeen. Hän oli matkustanut Lontoosta Italiaan saadakseen sydänvaivoihin siellä apua. Tuloksetta. Keats kuoli 25-vuotiaana.
SÄKEITÄ
Voi onnea joulukuista
puun hankien saartamaa!
Sen oksat ei voi muistaa
kesän riemua vihannan,
ne vilun ja viiman kestää,
ja tuiskut ei voi estää,
että aukee sydämestä
itu uuden keväimen.
Voi onnea joulukuista
puron, jäässä jonk´ aallot on!
Sen kuplat ei voi muistaa
kesäkatseita Apollon,
vaan unhon nautinnoissa
ne nukkuu kätköissä, joissa
on tuskan tunto poissa
ja ajan talvisen.
Ah, noin jos huoleton, vapaa
moni ihmislapsi ois!
Mut ken ei surua tapaa
jonk´ ilo pakeni pois?
Miel´ autio, murhe itää,
sen pistot tuntea pitää,
eikä parantajaa mitään, -
sit´ ei sanota laulaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti