PAPUJUTTUA

 Yhtä pitkää kuin leveää! Huomautus siksi, että kaikki oli sovittu jo ajat sitten allaskaappiasiassa eli siis kokoamisineen ja asentamisineen paikoilleen. Nyt ei kenelläkään ollut hajuakaan koko jutusta, kun soitin. Vahvistin kokoamis- ja asentamistoiveen sähköpostitse työnjohtajalle, ja olin vaiti siitä, että kaiken piti olla selvää kuin pläkki aikaisempien vahvistusten ja sopimusten mukaisesti. Ensi viikolla kuulemma tullaan kaappi laittamaan. Sain paketin raahattua rapusta oven takaa sisäpuolelle. Ehkä oli soitettu ovikelloa, ehkä ei. Olen saattanut olla vaikka suihkussa tms.  Kaappi on siis koottava ja paketin kokoa ajatellen, mahdottoman pieninä palasina. Minä en kokoa koskaan mitään, en ainakaan huonekaluja. En liioin asenna mitään. Ainakaan pesualtaita ja allaskaappeja.

Pensaspapumyyjä torilla kiitteli minua vakituisesta asiakkuudesta. Olin vähän nolo, kun en häneltä juuri osta muuta kuin pensaspapuja. Jostain syystä hän tahtoi, että itse valitsen pavut ja antoi käteen suojakäsineen. Minä valitsin koppaamalla käteen suuria nippuja ja sulloin muovipussiin. Olisi ehkä pitänyt valita, tarkastella, haistella ja nipistellä. Viereisestä kojusta ostin luumuja ja mansikoita. Kotona keitin papuja ja mikään ei ole niin makoisaa kuin suomalaiset pensaspavut. No, ehkä Polka-mansikat. Niiden sato tältä vuodelta päättynyt. Ostin Malviinaa ja Salsaa. Miten muuten pärjään koko pitkän talven, kun näitä tuoreihanuuksia ei ole saatavilla? Ulkomaisia on, mitä on, mutta eihän ne ole mitään. Se on tämä kesän pitkä valo ja auringon paiste, josta jälkimmäisestä tiedän Alaskan mainostavan itseään "The land of the Midnight Sun". Eikös meilläkin ole tämän kaltainen mainoslause? No, samalla leveyspiirillähän olemme ja aurinkokin sama.

Joku muuttaa kerrosta alempaa pois. Kotiin tullessa hissi jumittunut, mutta en tiennyt syytä. Jyskytin hissin ovea ja huutelin "missä hissi?"  Mitään ei tapahtunut. Kantamukset alkoivat painaa ja kiukustuminen oli lähellä. Luulin jonkun taaas pitelevän ovea auki ja samalla jutustelevan kaverin kanssa. Lopulta hissi tuli ja tempaistuani oven auki, se oli piripintaan täynnä tavaraa ja ulkomaalaisen näköinen mies ahtautuneena kamojen sekaan. Tuli toinen kaveri, joka tahtoi tietää, puhunko englantia.  Oli varmaan kuunnellut orastavaa kiukkuani. Olin taas vähän nolo ja kerroin käyttäväni hissiä. "One moment, please". Jonkin ajan kuluttua: "Now it is empty".  "Thank you" ja menin hissiin. Pitäisi opetella kärsivällisyyttä!!!