Ja niin minä eilen lähdin kaupungille. En pannut maskia naamalle, kun olin aivan oikein uumoillut vaunun olevan melkein tyhjä metrossa. Niin olikin. Kotiin tullessa minulla oli naamalla maski, kun jälleen oikein olin päätellyt kansaa olevan enemmän. Niin olikin. Enemmistö oli ilman suojusta mennen tullen, eikä katukuvassakaan keskustassa mällästetty maskeilla.
Hiippailin onnen tunne rinnassa Stockmannille ja vedin syvään henkeä mennessäni kosmetiikkaosaston läpi. En uskaltanut vilkuilla ympärilleni, vaikka myyjättäret hymyilivät kutsuvasti. Hissillä naisten yöpaitaosastolle. Nyt on superihana englantilainen yöpaita minulla. Sitten Herkkuun, josta italialaisia rosmariinikeksejä sekä vähän muuta. Ei makeaa. Olenhan taas laihdutuksessa. Keskuskadun Nespressoon poikkesin. Suklaiset kahvikapselit olivat viime viikolla loppuneet. No, sain toki muita.
Kotona valmistin pikaisesti lounaan, jossa oli aivan makoisaa kotimaista kukkakaalia keitettynä. Suomalaiset pensaspavutkin ovat kypsyneet ja parempaa papua ei olekaan, ellei lasketa kaakaopapua mukaan. Se kun tuli kauan sitten Eurooppaan ja niin me saamme nauttia huumaavan ihanasta suklaajuomasta vaikkapa vaahtokarkkien kera.
Sain lounaskutsun ja menenhän minä. Ostan kukkia mennessäni. Jos on kalloja, niin niitä. Turha ajatellakaan niiden olevan hautajaisia varten. Näin ei ole minkään kukan laita, ihmisten keksimää. Kalla on minua aina viehättänyt. Tyylikäs, hieno, uljas. Mutta se saa kantaa taakkanaan väärinymmärrettyä mainetta hautajaiskukkana, ikävä kyllä.
Olen juuttunut Hemingwayn härkätaisteluareenalle, enkä tunnu pääsevän sieltä sen enempää eteenpäin kuin poiskaan. Edelfeltiä en ole kunnolla aloittanutkaan. Hiippailin Suomalaisen Kirjakaupan ohi ja hetken kävi mielessä sisälle piipahtaminen. En sittenkään. Torilta ostin aprikooseja ja luumuja.
A:lta tuli pitkästä aikaa sähköpostia. Nuorin poikansa oli märällä asfaltilla polkupyörällä kaatunut, Kylkiluita poikki ja joutui tutkimuksiin. Tämä tapahtui Saksassa, jossa asuu.Toivottavasti ei kovin pahasti sentään käynyt.
Olen myöhässä tänä aamuna. Lipittelen vasta aamukahvia ja aikeena on olla kotona koko päivän. Huomenna taas liikkeelle.
Minulla Nespresso- kuume vain nousee: montakokohan kuppia menisi päivässä, tulisiko kalliiksi, olisiko vatsa onnellisempi.
VastaaPoistaMenisi vaikka kuinka monta ja tulisi ja olisi, Aulikki. En kadu hankintaani.
Poista