Kun iskee inspis jonkinlaisen siivoamisen suorittamiseen, niin se iskee. Järjestin tohkeissani työkalulaatikon. Minulla on näköjään muun muassa kaksi vasaraa. ja yksi saha. Tämän touhun jälkeen siivosin ompelurasian ja siirsin kunnon laatikkoon langat (joita on paljon), neulat, ompelusakset, virkkuukoukut (?), neulatyynyt (4 kpl) ynnä muut. Tämän tehtyäni imuroin, myös sängyn alta. Otin Pled-purkin ja pyyhin pölyt. Panin pestävät koneeseen ja koneen käyntiin. Sitten naulasin kipsiset Tragedian ja Komedian olohuoneen seinälle (ostanut ne Larnakan lentoterminaalista). Olin oikeastaan aika ylpeä itsestäni näiden saavutusten jälkeen. Hetken mietin, mitäs sitten seuraavaksi? Mutta järkeilin myös että eipäs nyt liioitella. Laitoin salaattia lounaaksi ja sen syötyäni lusikoin erän Haloo Top vähäkalorista jäätelöä espresson seuraksi. Sitten en enää tehnyt yhtään mitään.
Aurinko näyttää paistavan tänäänkin. Olen kotona. En minä paistetta pelkää, mutta ei ole asiaa minnekään. En liioin kuulu siihen ihmiskuntaan, joka lorvailee viikonloput kauppakeskuksissa. Huomenna taas liikun ja oikeastaan koko ensi viikon. Stadiin en mene. Tarkistin verkkopankista, että pankki on poistanut/lopettanut toisen tilini. Viimeisiä yhteisiä asioita puolison kanssa. Siksi tiliä kai säilytinkin. Yhä nostan hattuani pankkivirkailijalle, joka muitta mutkitta tilin puhelimessa lopetti. Tosin jouduin henkilöllisyyteni moneen kertaan todistamaan ja sitä myöten oikeudellisuuteni lopettamiseen. Säästyin pitkiltä odotuksilta pankissa, papereiden antamiselta, jotka olisi lähetetty jonnekin tarkistettavaksi ja aikojen perästä olisin saanut ilmoituksen. Nyt meni runsas puoli tuntia.
Tänään siis eilisen jälkeen ansaittua laiskottelua. Partsille Hemingwayn kanssa. Mansikoita mukaan. Enää en niitä himoitse hullun lailla. Kiintiö alkaa olla täysi. Kirsikatkaan eivät enää saa aikaan halua niitä napsia litrakaupalla. Odotellaanpa omenasadon kypsymistä. Härkäpapuja laitoin eräänä päivänä salaattiini. Isoja pulleita palkoja ja vähän esivalmistelua.Varsinaisia proteiinipommeja. Mitä haluan, niin edelleen Kauppatorille menemistä. Ennen muinoin kävin usein. Työntelin pyörätuolia tärisevillä nupukivillä. Nykyisin kivien rakoon uppoaa vain minulla kengän korot.Vaan enhän ole käynyt. Kunhan syksy tulee, on sinne päästävä. Myyntipöydät täynnä syksyn satoa, meri tuoksuu, tuulee vähän, ehkä ostan suoraan kalastajan veneestä savustettuja silakoita. Takuulla tuoreempia kuin Herkun tiskillä.
Nyt alan laittaa tuulettimet talvisäilöön. Se on ainoa tämän päivän aherrukseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti