OLIPA KERRAN SALON PARIS

On tiistai ja minä täällä taas. Allaskaappimies kävi eilen, tahtoi nähdä vesivauriot ja näki. Saan ilmeisesti uuden allaskaapin. Muuta ei eilen tapahtunut. Soitin K:lle ja kutsuin kylään ensi viikolla. Sain huomisesta P-D:n visiitistä kimmokkeen. Kuka vielä vieraisille, kun sanotaan ei kaksi ilman kolmatta? 

Nyt puuhataan vankkaa suositusta maskin käyttöön julkisilla paikoilla. Kansa on alkanut hamstrata. Ja mistä sitten tietää, mikä kasvosuoja on tehokas? Missä niitä myydään? Ehkä minunkin on taivuttava tämän suosituksen edessä, vaikka olen kuullut suojaimen tukahduttavista ominaisuuksista.

Sain kaupassa näytelahjaksi pienen putkellisen Armanin Si-tuoksua. Siinä kuulemma yhdistyy eleganssi ja mustaherukka.  Eleganssin ymmärrän, mutta herukkaa en, varsinkaan, kun en erikoisemmin pidä herukoista. En ole vielä suihkuttanut, että saisin omakohtaisen tuntemukseen. Olen aika huono erittelemään jostain vienoja hajuja, joten hyvä asia on kertoa, että herukalta haisee.

Herukan makua ostin Nespessosta kahviini. Kahvin ei välttämättä enää tarvitse  maistua kahvilta. En kyllä ymmärrä miksi, mutta näin on trendi. Muitakin makuja ostin, eikä mikään niistä muuttanut  sitä mielikuvaa, että kahvin pitää maistua kahvilta. Joissakin kahvikapseleissa on jo itsessään lisämakua, suklaata, vaniljaa, toffeeta. Itse aivan oma-aloitteisesti ja pakottamatta saatan maustamattoman kahvin joukkoon sirotella kanelia. Eniten kuitenkin pidän kahvista kahvina. Ja sitä tässä samalla lipitänkin.

Tänään ei ohjelmaa. No, voisin tietysti valmistautua huomista varten ja esimerkiksi imuroida, mutta kun ehkä ei sittenkään. Ei täällä kovin paljon ole siihen tarvetta.  Kampaajalle menen tällä viikolla. Se on yksi elämän nautintohetkiä. Kokovartalohieronta olisi toinen. Lapsena äidin ollessa hierottavana olin minäkin. Silloin siitä ei osannut oikein nauttia. Saven sisällä myös olen ollut. Äiti kävi mielellään hoitoloissa ja otti minut mukaan. Kuumia ja kylmiä kylpyjä. Paastoamistakin. Höyrykaapissa oli tukalaa, en tykännyt. Minulle pantiin palli takapuolen alle, että yletyin saamaan  pääni reiästä ulos ja pääsin hengittämään. Olimme kovasti freesejä ja kaikin puolin puhdistautuneita lähtiessämme kotiin. Sitten äiti meni Salon Paris-nimiseen kauneussalonkiin saamaan viimeisen silauksen. Tähän minä en osallistunut. Salon Paris oli Aleksanterinkadulla. Ei ole enää missään. Äiti tuoksui aina sieltä tullessaan mahdottoman hyvälle.