Jep, täällä taas kirjoittamassa. Koivuissa jo pari keltaista lehteä, lintumaailma vaiennut. Tietää syksyn tuloa. Piti lähteä Stadiin eilen, mutta lonkka sanoi ettei lähdetä. Otin kipupillerin ja menin ostamaan mansikoita. Apteekista hain lisää maskeja. Laatikon, 25 kpl, päällä lukee kertakäyttöisiä suusuojuksia China. Ovat kokonaan valkoisia. Taidan tällä varastolla pärjätä pitkään, vaikka metromatkailu kuluttaakin aina kaksi kappaletta. Mennessä yksi ja samoin tullessa. Kankaisia en ala käyttää. Liian vaivalloista.
On haastateltu yleisten kulkuneuvojen käyttäjiä ja millä mielellä kukin maskin kantaa tai ei kanna. Jotkut sanoivat alkavansa vasta, jos siitä tulee nykyisen suosituksen tilalla pakollista. Joillakin suojus oli visusti leuan alla ja joillakin kotona. Minä nyt puen sen päälleni metroon mennessäni ja matkan päätyttyä nappaan pois.
Italian kirjeestä tulee pitkä kuin nälkävuosi. Nykyihmiselle käsittämätön sanonta. Suuret nälkävuodet olivat joskus 1800-luvulla, eikä edes intohimoinen jugurtin juoja ole enää niistä ajoista hengissä. Ystäväni kaukana etelässä väittää, että kirjeeni pituudesta huolimatta ovat tervetulleita. Eikä hän omissa kirjeissään jää paljoakaan minusta jälkeen. Tosin hän saa A4-arkkiin käsin kirjoitettua tekstiä huomattavasti vähemmän kuin minä läppärillä.
Minulla on ollut vuosikaudet jin ja jang-helmet. Tai ainakin näin itse oletan. Ei kuitenkaan simpukoista saatuja helmiä. Nelinkertaiset, puolet mustia, puolet helmen valkoisia. Nyt taas löysin ne laatikon pohjalta ja panen kaulaan. Kannan siis jinissä feminiinisyyttä, pimeyttä ja jopa passiivisuutta. Jang edustaa maskuliinisuutta, valoa ja aktiivisuutta. Tämänhän me kaikki tiedämme näistä toisiaan täydentävistä voimista. Mekossakin on tänään mustaa ja valkoista. Niinpä panen sointumaan yhteen. Ihanaa, kun on vielä kesä ja mekkoilma.
HS kertoi päivänä muuanna, että Stockmannia hiukan harmittaa Herkkujen myynti S-konsernille. Sen myötä katosi iso joukko asiakkaita. Ja muutakin möhläystä tapahtui laihoina vuosina. Isot remontit toinen toisensa perään. Pyristeleekö rakas Stockmann vielä kauan päästäkseen ylös suosta, vai luovuttaako? Sitten vain kaunis nekrologi ja hyvästi. Olen hyvin pessimistinen Stockmannin elpymisen suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti