Ryhdyin yöllä lukemaan Lauri Viidan runoja kirjasta Ne runot, jotka jäivät. Runot, jotka häneltä jäivät eivät ole kovin tuttuja, ovat kirjan toimittajan Sakari Katajamäen mukaan "aiemmin tuntematonta Viitaa." Kirja on WSOY:n julkaisema vuonna 2016.
"Luo mennessä latua,
tule valmista takaisin
satusäkki hartioillas;
side päästä sillan luona,
sadut visko virran viedä
myllyn alle mustaan veteen,
niin ne kerran kylätiellä
tosina vastaasi tulevat."
Tämä on Kukunorin motto ja Viidan Kukunor on peikko, joka unessa vaeltaa Kalaharin kanssa maailmalla. Lauri Viita kertoo kirjoittaneensa runon "saduksi ihmislapsille". En ole sitä koskaan kokonaan lukenut, mutta Katajamäki sanoo sen olevan hyvin vaikeatajuisen. Edes kirjallisuuden professori Yrjö Varpio "ei ymmärtänyt siitä mitään". Oikeasti Kukunor on järvi Kiinassa ja Kalahari aavikko Afrikassa. Mitä Viita on tarkoittanut?
EI TOTTA PUHU OLLENKAAN
Ei totta puhu ollenkaan -
siis kuoppaan runoniekka,
siis päälle tosi hiekka,
siis itse veisataan.
(Lauri Viita)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti