Kaksi taulua sain eilen naulattua seinälle. Toinen on se, jota isäni väitti kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen tekemäksi. Se on ilman signeerausta. Oli aikoinaan Ateneumissa tarkasteltavana, mutta eivät taiteilijaa pystyneet nimeämään. Niin että on se nyt "Wäinö Aaltosen". Toinen on varmasti Onni Mansneruksen. Siinä on signeeraus. Nämä kaksi sain hien ja kyynelten voimalla seinälle. Apuna oli lyijykynä ja viivotin, että sain alareunat tasan. Siten vain istuin ja katselin. Loput myöhemmin.
Heräsin yöllä (olin nukkumassa jo ennen yhdeksää) ja muistin elokuvan Schindlerin lista (ohjaaja Steven Spielberg 1993). Oli jo mennyt jonkun aikaa, mutta näin enemmän kuin pelkän lopun. En ole koskaan koko leffaa nähnyt ja harmittelin, kun oli alkanut nukuttaa. Luultavasti se on elokuva, joka olisi jokaisen aikuisen nähtävä. Myös niiden, jotka tietävät noista ajoista vain jotain historian hämäristä. Tiedän leffan kulun. Thomas Keneallyn kirjaa en ole myöskään lukenut. Elokuvasta on paljon puhuttu ja on se Oscar-palkittukin.
En viitsinyt eilen edes pukeutua. Hiippailin aamutakissa koko päivän. Tänään aion, kunhan selvitän tämän aamun ensin. Suurempiin puuhiin en sen sijaan ryhdy. Tomorrow is another day, kuten tiedetään.
Ystävä oli silmäleikkauksessa ja kuulostelin jo heti kotiin päästyä hänen vointiaan. Se on nykyisin nopea operaatio, ei makuuteta. Minä myös läpikäynyt onnistuneesti. Olin Eiran sairaalassa, enkä suinkaan taitavien silmälääkärien takia vaan arkkitehti Lars Sonckin vuoksi, joka piirtänyt rakennuksen, Valmistui vuonna 1905. Ennen operaatiota tutkiskelin ihastuneena paikkoja kerroksesta toiseen. Sitten annoin molemmat silmäni lääketieteen haltuun leikkauksen ajaksi. Kopat silmillä tulin kotiin. Näytin hyönteiseltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti