Luin Helsingin Sanomien Timo Nikusen lukijan mielipiteen puhuttelumuodosta teitittely. Nikusen mielestä "väkinäistä ja kömpelöä teitittelyä ei kannattaisi edes yrittää". Mielipiteen luettuani ihmettelen, miksi teitittelyn pitää olla väkinäistä ja kömpelöä. Minut on kasvatettu jo lapsena teitittelemään ja se sujuu. Mikä on syy, ettei nykyisin tätä lapsille opeteta? Jos joku vanhempi (ja miksi ei nuorempikin) henkilö teitittelee, eikö olisi kohteliasta puhuttelukumppanin käyttää samaa puhuttelumuotoa? Ei se ole vaikeaa. Kunhan opettelee teitittelyä käyttämään oikein. Siinä olen Nikusen kanssa täysin samaa mieltä, että on väärin sanoa yhdelle henkilölle "oletteko nähneet". Oikein on "oletteko nähnyt"? Teitittely ei ole jäykkää, jos sitä ei siksi tee. Eikä siinä ole oikein käytettynä mitään tekemistä keskustelukumppanin yhteiskunnallisen aseman kanssa. Nikunen tuntuu vannovan sinuttelun nimeen. Hän saakin vannoa, mutta olosuhteet on otettava keskustelussa huomioon. Vielä kerran, jos toinen teitittelee, olisi toisenkin se tehtävä.
Tähän samassa keskustelussa tapahtuvaan persoonamuotojen sekakäyttöön puuttuu myös Harri H. Lallukka aikaisemmin ilmestyneessä mielipiteen julkaisussaan. Tätä sekamelskaa kuulemme päivittäin muun muassa haastatteluissa. Kuin myös sitä, että kysymys esitetään teititellen ja siihen vastataan sinutellen. Eikö se särähdä omaan korvaan? Tässäkin kohteliaisuus olisi valttia. Jos teititellään, niin sitten teititellään. Jos sinutellaan, niin sinutellaan.
Joskus kuulee toimittajan jo haastattelun alussa ilmoittavan sinuttelun sopimisesta haastattelun aikana. Se on aivan oikein ja hyväksyttävää. Sillä vältetään "sekakeskustelu". En teilaa sinuttelua, mutta en liioin hyväksy huonoa käyttäytymistä keskustelun aikana. Se tarkoittaa persoonamuotojen sekakäyttöä sekä sitä, että toinen sinuttelee ja toinen teitittelee.
Jos kotona, kuten kerrotaan, ei opeteta lapsille haarukan ja veitsen käyttöä, miten opetettaisi teitittelyä puhuttelumuotona? Ennen näitä taitoja arvostettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti