Ne ovat jossain tallella. Olen aivan varma. Etsiskelin eilisen päivän verhon metallisia pidikkeitä. Niitä on minulla kaksi kappaletta. Olisin pannut makuuhuoneen toisen verhon kiinni toiseen saadakseni kaiken lämmön patterista eli verhon pois sen edestä. Löysin hakaneulan. Sillä sain.
Kun noin ahertaa ja syöksyy laatikolta toiselle, tulee lämmin.Jos on tekemättä mitään ja ajattelee kodin viileyttä, palelee. Viime syksynä lämmitettiin enemmän. Sitten alkoi tulla lehtiin kirjoituksia lämmön säästämisestä ja kuinka terveellistä on asua hiukan viileämmässä. Oli oikein asteet suositeltuina. Minulla ei ole sisällä lämpömittaria, josta tietäisin, palelenko suositeltavassa astemäärässä.
Olin eilen kaupassa. Ostin ainekset juomaan, joka laihduttaa pian ja paljon. Jokaisena aamuna tyhjään maaruun lasilliseen vettä sekoitettuna raastettua kurkkua, sitruunan mehua ja silputtua persiljaa. Koetan tätä konstia. Alkaa olla kiire, kun ensi vuoden alussa menen lääkäriin ja hän luulee/toivoo minun laihtuneen. Pääsin jo hyvään vauhtiin ja sitten meni läskiksi. Kirjaimellisesti. Toivon, ettei hän tätä lue. Kerran yltiöpäisyydessäni kerroin nimimerkkini. Kun ajattelin saavani kehuja kirjallisista taipumuksistani. En saanut.
Luin mainoksen rannekkeesta, joka pitää itikat loitolla. No ei pidä, sanoi joku kokeillut. Tuumin, että jos ensi kesänä ostaisin, jos liikun hyttysmailla. Ystäväni A Espanjassa kamppailee omassa pihapiirissään sääskiä vastaan ja kertoi ostaneensa rannekkeen. Ei vielä tiennyt, oliko ostos turhake.
Mökillä meillä oli pihalla hyttysiä. Ei ollut muita karkotteita kuin kädet ja joskus joku lehtevä oksa. Jos hävisimme sodan, siirryimme sisälle ja ovi lujasti kiinni. Silti toisinaan joku ilkeä yksittäinen hyttynen terrorisoi meitä varsinkin yöllä. Ei auttanut muu kuin sytyttää valo ja aloittaa yritykset saada ilkityöntekijä hengiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti