Viimeksi palelsi. Ei enää. Jokin vika lämmityksessä, joka nyt korjattu. Ihanaa! Eikä enää tunnu ilkeältä nousta lämpimästä vuoteesta, kun ensimmäiseksi purkautuu valtava aivastus. Nenä ei ole kylmä, eikä kädet. Tarkenee yöllä hiippailla yöpaidassa keittiöstä hakemaan mandariinin. Olen siirtynyt tuontihedelmiin. Torimyyjillä näkyy melkein vain omenia ja puolukoita. Kävin kiittämässä torimyyjääni hyvästä palvelusta. Hän ei aio enää tulla myymään ensi vuonna.
Kaivoin hyllystä taas jo aiemminkin lukemani kirjan. Kari Hotakainen Henkireikä Siltala 2015. Tässä kirjassa Hotakainen "virittää proosansa ennennäkemättömille kierroksille". Minä nähnyt ne ennen, koska olen kirjan ehkä vuosi, pari sitten lukenut. Olen katsellut tv:n Pitääkö olla huolissaan ohjelmaa ja siinähän on Kari Hotakainen Tuomas Kyrön ja Miika Nousiaisen seurana laukomassa huumoria. Kaikkien kolmen kirjoista osa minulle tuttuja.
Pian viikonlopun vuoro. Olen kotona. Ehkä naulattavien taulujen kimpussa, ehkä en. Ruokaa on viljalti valmiina. Paistoin aimo läjän broilerin sisäfileitä. Eilen kuitenkin lounaana ahvenfileitä. Ai että maistuivat! Oikein voissa paistoin. Mässäillessä tuli paha olo, kun ajattelin turkkilaisten tunkeutumista kurdien alueelle. Onko kaikilla kurdeilla ruokaa sodan keskellä?
Kyprokseenkin Turkki tunkeutui 1974 ja miehitti pohjoisosan maasta. Nikosia jakautui kahtia ja on sitä yhä ollen sekä Kyproksen että Turkin itsenäiseksi julistaman Pohjois-Kyproksen pääkaupunki. Kyproksessa ollessani en Nikosiassa käynyt, mutta ajelin puolison kanssa vahingossa Ison-Britannian tukikohdan läpi, jossa vankat aidat tien kummallakin puolella sekä valokuvaamisen kieltävät taulut. Meitä taatusti jostain monitorista seurattiin. Turistit!!
Jospa minä tästä vaikka ensin suihkuun ja sitten muiden aamutoimien jälkeen naulaisin lopultakin taas muutaman taulun seinälle. On keksittävä paikka Komedialle ja Tragedialle, jotka ostin Larnakan kentältä. Kipsiset naamiot. Niitä lähemmäksi en Kreikkaa pääse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti