Perintönä hyllyssäni muutama WSOY:n Pienen Taidekirjaston kirjanen. Tietysti olen niitä vuosien varrella lueskellut ja jopa Toulouse-Lautrecin kirjan ihan repaleiseksi. Hän kuuluu ehdottomasti mielitaiteilijoihini. Pidän hänen karikatyyrisestä hiukan rosoisesta tavastaan kuvata ihmisiä. Ei siloitellun kauniisti elämää nähneistä, vaan rehellistä kuvausta Pariisin kahviloiden ja huvittelupaikkojen asiakkaista ja esiintyjistä. Minulla on ollut onni ja ilo nähdä pari Toulouse-Lautrecin upeaa näyttelyä julisteista, joita hän runsaasti teki. Toinen oli vuosia sitten täällä Ateneumissa ja toinen Münchenissa myös kauan sitten. Tämä mies, joka katkaisi molemmat jalkansa lapsuudessaan, eikä koskaan saanut niitä ennalleen, vei minun sydämeni töillään.
Ostin taas kirjan. Liisa Väisänen pannut muistiin matkojaan Italiassa. Tykkään matkakirjoista. Tykkään matkustamisesta, joka tosin on nykyisin osaltani taakse jäänyttä. Ehdin kuitenkin aika paljon ja moneen maahan. Myös Italiaan muutaman kerran. Nyt palaan sinne Väisäsen mukana.
Eräs rakas ystäväni oli minua avittamassa parissa asiassa ostosten teossa. Piti saada asiantuntijan apua. Menimme sen jälkeen kahville ja sitten hän tuli vielä vempaimet kotiini asentamaan käyttövalmiiksi. Hän osaa! Minä olen täysin avuton ja tumpelo.
Ensi viikolla taas konsertti Musiikkitalossa. Oikeammin siis kenraaliharjoitus, joihin olen kovasti tykästynyt. Espanjalainen Leticia Moreno soittaa viulua, jos ei ohjelmalehtisen painon jälkeen ole tullut muutosta. Sen olen aiemmin jo kertonut, että kapellimestarina on unkarilainen Pèter Eötvös. Kuulemme myös hänen omia sävellyksiään. Nyt käsitellään musiikin mukana Euroopan pakolaiskriisiä alkaen "täyteen ahdettujen laivojen nimettömistä matkustajista, ihmisistä aaltojen armoilla." Miten se tapahtuu, jää kuultavaksi.
Nyt lähden Italiaan! Ensin näköjään hetki historiaa ja sitten seikkailuun Liisa Väisäsen kirjan mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti