Suntio vie vainajilta kuolinvaatteet. Antaa ne vaimolleen, joka ompelee uusiksi hienoiksi vaatteiksi. Tästä kertoo Kari Hotakainen kirjassa, jota olen lueskellut.
Suomen Kuvalehdessä kirjoitus Italian kaupungista Matera, joka on kuuluisa luola-asumuksistaan. Matera on tämän vuoden kulttuuripääkaupunki Bulgarian Plovdivin ohella. Nykyisin ei Materan luolissa asuta, mutta halua on niitä modernisoida ja sitten vuokrata turisteille. Minä en Materassa ole ollut, mutta Andalucian Guadixissa kyllä, jossa myös luola-asumuksia. Monissa asutaan, useita vuokrataan matkustajille. Ikkuna saattaa olla kallion reunimmaisessa huoneessa tai sitten ei ollenkaan. Kesällä ihanan viileä ja talvella lämmin. Olimme yhdessä asunnossa, joka oli museona. Iloinen mies ohjasi meidät sisälle ja ylpeänä esitteli luolaansa. Nykyisin ovat modernisoituja vesijohtoineen ja sähköineen. Kodikas ja viehättävä oli monine huoneineen, valkoisiksi kalkitut kiviset seinät. Kaveri kertoi asuntojen olevan huippukalliita, mutta ennen vanhaan kuten Materassakin, köyhälistön asuinsijoina.
Amos Rexissä Birger Carlstedtin (1907-1975) näyttely ja kieltolakiajan kahvila Le chat doré eli Kultainen kissa. Alkuperäinen oli Unioninkadulla vuodesta 1929, mutta lopetti toimintansa jo 1930-luvun lopussa. Birger Carlstedtin taide abstraktia ja jännittävää. Hän oli monipuolinen ja teki sisustuksia, muotoilua ja lavastuksia. Näyttely avoinna tammikuuhun asti. Sinne joskus ja sitten Kultaiseen kissaan.
Otin kaksi viimeistä isoa taulua muuttopakkauksista. Seitsemälle taululle harkittava tarkasti paikka. En tiedä, tänäänkö vai jonain toisena päivänä. Muutamat olen jo seinille naulannut. Pidän tauluista. Niitä on aina ollut. Kuten kirjojakin. Pitää olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti