Beijing dumpling! Uutta syötävää. No, olen toki näitä syönyt ja ehtaa mykykeittoakin joskus Kiuruvedellä piipahtaessani. Kävin tervehtimässä ystävääni Takkua hänen juurillaan, edesmennyt hänkin. Mutta nämä pekingiläiset "mykyt" erilaisine täytteineen ovat nyt minulla kovasti niin sanoakseni "in". Ruotsissa valmistetut. Ostin kotiin pakastimeen. Löysin helposti myös kauan pois käytöstä olleen höyrystymislaitteeni. Ei kuin höyrystymään! Syömäpuikot valmiiksi, kun on herkuttelun aika.
Tilasin liput HKO:n kenraaleihin. Aluksi Stravinskya viulukonserttona. Myös Ottorino Respighi ja Ferruccio Busoni. Siis italialaista. Pitkin syksyä musiikkia ja vielä advettiaikaan joulukuussakin. Kevättarjonta jo julkaistu. Valitaan taas ohjelma-annista mieltä ja sielua miellyttävät. Tarjolla vaikka kenen musiikkia, vieraista maista kapellimestareita jos kotimaastakin.
Mitähän äitini pilven reunalla ajattelee tästä musiikki-innostuksestani? Minä kun en edes oppinut soittamaan pianoa, vaikka oppiin pani. Vei minut konserttiin, kun olin tyttönen vielä. Siitäkään en saanut klassiseen musiikkiin innostusta. Nyt olen saanut! Minusta on tullut suorastaan ahne sen suhteen ja kuuntelen korvieni lisäksi koko ruumiillani, joskus silmät kostuvat musiikin kauneudesta. Ei ole yhtään sama asia kuunnella joko tv:stä tai YouTubesta kuin konserttisalissa, jossa musiikki ympäröi ihmiset, hyvä akustiikka hellii korvia. Kiitos, Jutta!
Tänään hissukseen kotona ja huomenna taas liikkeelle. Kesää vielä jäljellä.
Innostava ajatus, että vanhemmiten voi vielä löytää uusia nautinnon aiheita, kuten klassinen musiikki sinulla. Itse odottelen sitä vielä. Tapanani oli käydä 'keikoilla' vielä kuusikymppisenä - tietyt vanhat rokkarit innostivat - mutta nyttemmin olen jättänyt ja jotenkin on tyhjää sillä saralla. Lisäksi laiskottaa, vaikka tiedän että mitään ei saa, jos ei vähän vaivaa näe.
VastaaPoistaTotta puhut, Leena Laurila, oma aktiivisuus määrittää. Ikä ei koskaan ole este, saattaa toisinaan olla rajoite.
Poista