Pitkän paussin jälkeen tuli A:lta sähköpostia. Kesä mennyt matkustelun merkeissä ja uutta tulossa ensi vuonna joskus toukokuussa. On muutaman ystävänsä kanssa varannut risteilyn Hampurista Pietariin ja laiva tietysti pysähtyy myös Helsingissä. Ensivisiitti Suomeen ja vuosikymmenten jälkeen tapaamme. Sen tietää, ettei pitkästi, kun risteilyalusten matkustajilla on kiire Sibelius-monumentille, Temppeliaukion kirkkoon ja muihin pakollisiin paikkoihin. Pieni hetkikin on kiva ja ehtii siinä ainakin kerran halata.
Oodin Maijansalissa oli eilen Stadin Slangin järjestämä murreskaba, mukana myös slangi. Yksitoista puhujakilpailijaa eri maakunnista ja Savo voitti, kuopiolainen mieshenkilö. Kirjoituskilpailun voiton vei rouva Pohjanmaalta. Maijansali oli viimeiseen sijaan asti täynnä väkeä ja muutenkin Keskuskirjastossa parveili ihmisiä. Olin paikalla hyvissä ajoin, oli aikaa seurata ihmisvilinää. Juttelin muutaman slangilaisen kanssa heitä sen kummemmin tuntematta. Joitakin olin nähnyt Helsinki-päivänä Espan lavan tienoilla, kun Stadin Friidu ja Stadin Kundi julkistettiin 12.6. Ensi viikolla aioin mennä Slangin järkestämään tilaisuuteen taas, mutta Musiikkitalon pienoiskonsertti vei kuitenkin voiton. Siis sinne. Klassista musiikkia tällä kerralla.
Heikki Brotheruksen kirjassa olen edennyt jo niin pitkälle, että sotaa käydään täysmittaisesti. Helsinkiä pommitettu. Elämästä oli tullut ankeaa ja kaupoissa tavaravalikoima supistunut. Joku etsi lapselleen leikkikaluja. Ei ollut. Mustanpörssin kauppa kukoisti. Brotheruksen muu perhe oli muuttanut maalle turvaan. Berliinissä juutalaisia oli alettu jo kohdella huonosti. Keltaisia Daavidin tähtiä näkyi ympärilleen pelokkaasti vilkuilevilla ihmisillä. Eivät vielä aavistaneet, mitä kaikkea tulisi tapahtumaan. Eikä Euroopassa moni muukaan.
Tänään kotona koko päivän. Huomisesta en tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti