Sain Otavamediasta lahjaksi viimeisimmän numeron Parnassosta. Joskus tullut tilattunakin, vaan vuosia sitten. Nyt oli hauska taas siihen tutustua. Heti Karo Hämäläisen pääkirjoituksessa kerrotaan maahanmuuttajien tarinoiden nousseen keskeiseksi osaksi suomalaista kirjallisuutta. On tehokas keino "lisäämään ymmärrystä ihmistä, toisenlaista ihmistä, ihmisryhmää kohtaan." Saattaa lisätä, mutta en skeptisessä mielessäni usko ainakaan täydelliseen ymmärrykseen. Toisenlaisuus on joskus este. Sen huomaa jo vammaisten olemisesta keskuudessamme. Olemme massaihmisiä, samankaltaisuus on tärkeää, erilaisuus hämmentää. Tänne muualta muuttaneet ovat erilaisia, kulttuuri on sitä, ihonväri, tavat, puhe... Emme tunne heitä, ovat outoja meihin verrattuna. Uskon erilaisuuden ymmärrykseen meillä, kun päästään samaan kuin New Yorkissa ja Lontoossa, jotka kaupungit ovat täynnä erilaisuutta, mutta sitä ei huomata, edes ajatella. Kaikilla on sama oikeus olla ja elää. Karo Hämäläinen päättää kirjoituksensa "Kaunokirjallisuus muuttaa uutisten sadat ja tuhannet yksilöiksi, sinuksi ja minuksi."
Tänään, ainakin nyt juuri, taivas on harmaa ja sateen tuntu leijuu ilmassa. Hyvä olla kotona. Eräs nuori ystäväni lähetti tekstiviestin että katsoisin YouTubesta videon Camp Granada. Minähän katsoin. Lysti juttu! Kurja päivä leirillä kaverilla! Vasta ensimmäinen. Äiti ja isä, hakekaa minut pois!! Hymy ja hyvä mieli viipyi pitkään.
Niiden voimin on hyvä alkaa pilputa juureksia uunijuureksiksi, joita olen jo pitkään himoinnut. Juuriselleri unohtui ostaa! Kelpaa ilmankin. Erilaista! Mutta hyväksyttävää! Eilen ahkeroitsin partsin kimpussa. Komea ja kaunis hortensiani oli kehittänyt kukkiinsa jonkunlaisen harmaan harson, joka oli kuin liimaa. Kova homma saada kukat erilleen ja leikatuiksi biokassiin sopiviksi ja pois heitettäviksi. Begoniat sentään vielä kukoistavat. Huomenna kesä päättyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti