Kesä sanoo komeasti hyvästit kunnon paisteella ja lämmöllä. On kelvannut pasteerailla vallan mekkosillaan. Vaikka en ole ollut lähitienoita pitemmällä. Nyt voisi keskustassakin liikkua jo kuivin jaloin. Vain runsaan sateen jättämät jäljet enää näkyvissä. Rautatieaseman metron hissit eivät käytössä vielä. Menee kuulemma kauan korjaustöissä.
Italiasta kirje. Ystäväni oli saanut pakettini, lukenutkin jo molemmat kirjat ja plarannut Amos Rexin brosyyrit. Joskus Italian posti on hukannut postejani, että aina jännittää, onko perille mennyt. Kuumuus yhä vaivaa ainakin eteläistä Italiaa. Ystäväni käy hidastetulla vauhdilla.
Aion tänään taas tänne Tallinnanaukion vaatimattomalle torille, jossa tasan neljä kojua. Yksi Kartanon leiville, kaksi marjoille ja yksi vihanneksille. Ihanat hollantilaiset Victoria-luumut ovat mieleeni kuin myös kypsät ja mehukkaat kotimaiset kriikunat. Muuta ei tarvitakkaan! No, mansikoita kun vielä on, niin niitä. Kuinkahan monta kymmentä litraa olen mansikoita pistellyt?
Lueskelen Jari Tervon kirjaa Aamen. Saan välillä tolkun ja sitten en. Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi meni heittämällä ja kaiken ymmärtäen. Aiemmin yritin sitä puolison äänikirjana, mutta en ikinä päässyt loppuun. Kyllä kirja on kirja kun se on käsissä pideltävä.
Ensi kuussa on taas kansainväliset suurmarkkinat Helsingissäkin ja ei kuin sinne ostamaan maailmalta syötävää. Oulussa oli markkinat jo olleet. E kertoi käyneensä. Niitähän on useissa kaupungeissa tutustuttamassa väkeä muun maailman tuotteisiin. Matkustamistapa tämäkin ja ihan kiva vielä. Viime vuonna ostin muun muassa churroja.
Alanpa valmistautua ulos menoon. Jos vaikka panisin vielä kesähatunkin päähän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti