M soitti. Ensi viikolla Ateneumiin. Sata vuotta ystävyyttä-näyttely, johon Ateneumin ystävät ovat teoksia lahjoittaneet. Hienoa päästä näkemään. Kuten aina Ateneumissa.
Koskaan en ole ollut suuremmin minkäänlaisen kansanmusiikin ystävä. Toki kuuntelen, jos se on tehtävä. Eilen oli. Zäpämmät Musiikkitalon kahvilatilassa. Konserttikantele ja toinenkin instrumentti, jonka nimi selityksistä huolimatta ei minulle selvinnyt. Yleisö oli levotonta ja se taas oli esittävän naisduon syy. Ilmoittivat aluksi, että saa hakea kahvia tai muuta juotavaa, saa liikkua ja pitää ääntä, heitä, esiintyjiä, se ei häiritse. Yleisöä aika-ajoin häiritsi kaikki ylimääräinen meteli, jota sai harjoittaa oikein luvan kanssa. Edessäni oli äiti kahden lapsen kanssa, joista toinen kärryissä poistuen niistä koko ajan juoksentelemaan sinne ja tänne mekastaen sydämensä kyllyydestä. Äiti otti syliin, lapsi tahtoi pois, äiti antoi juotavaa, lapsi heitti pullon lattialle. Tätä rataa. Jos musiikkina olisi ollut Mozartia tai de Debussya kavereineen, olisin harmistunut enemmänkin. Taputukset eivät olleet esityksen päätyttyä mitenkään raivoisan innostuneet. K ja minä käppäilimme metroon.
Nautimme ensin virkistävän juoman ja sitten siirryin keittiöön höyrystämään. Alkuvalmistelut olin huolellisesti tehnyt valmiiksi, jotta kaikki sujui kuin leikki. Tarjolla oli pekingiläisiä taikinanyyttejä erilaisin täyttein, lisukkeena pieni keko raikasta salaattia, juomana jäävesi. Tee olisi ollut oikea juoma. K suoriutui ensikertalaiseksi hyvin syömäpuikkojen käytössä. Jälkiruuaksi lasillinen capuccinoa baakelsin kanssa. Sitten juteltiin aina melkein iltakymmeneen asti. Tunteja kertyi yhdessäoloon noin yhdeksän. Pyysin K:ta soittamaan päästyään turvallisesti kotiin. Soitti.
Lippuja kaikkiin haluamiimme kenraaliharjoituksiin Musiikkitalossa en saanut. No, hyvä niinkin, että joihinkin. Ensimmäinen syyskuun loppupuolella. Seuraavassa kuussa unkarilaisen Péter Eötvösin sävellyksiä ja hän itse johtaa orkesteria. Odotan mielenkiinnolla syksyn musiikkiantia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti