Löysin hyllystä lukemattoman ja mielenkiintoisen kirjan, Heikki Brotherus Ritarikadun asiamiehenä. Vuosimallia 1984 ja hintalappu kertoo, että kirjan ostamisesta on saanut pulittaa 110 mk. Kustantaja Weilin+Göös. Paksu teos avaa lukijalle elämää vuosilta 1932-1944 diplomaattien maailmassa. Olen kirjassa siinä kohdin, kun Euroopassa asiat alkoivat mutkistua. Chamberlainin neuvottelut Hitlerin kanssa eivät menneet odotetusti. Sitten Hitler näytti korttinsa ja "teki lopun Tshekkoslovakiasta" 15.3.1939.
Heikki Brotheruksen asemapaikka oli ollut Köpenhamina ja nyt hänet siirrettiin takaisin Helsinkiin ulkoministeriöön. Alkoi asunnon hankinta kasvaneelle perheelle.
No, ja sitten päivän päätapahtumaan! Musiikkitalon päälämpiössä kaikuivat neljän nuoren miehen V.S.B:n (Very Special Band) jazzahtavat sävelet. Kontrabasso (Nathaniel Eliot Francis III), saksofoni (Maxxx "Tetty" Zenger), rummut (Samuel "Santa Sam" Santasärkkä) ja vibrafoni (Okko "Saasti" Saastamoinen). Soitettaviin mahtui tuttuakin, Lehárin Vilja-laulu. Pienoiskonsertti päättyi Jimmie Davisin ja Charles Mitchellin "You are my sunshine" kappaleeseen. Lämpiö oli täynnä yleisöä. Enemmistö vanhempaa porukkaa. Kaverit paneutuivat soittamiseen, ilo levisi kuuntelijoihinkin. Päät nyökkäilivät ja jalat kävivät. Kontrabasson soittaja toimi myös puhujana, kertoi yhtyeen lyhyen historian, esitteli soittajat, kiitti yleisöä ja me aplodeerasimme. Aurinko paistoi ulkona ja lasiseinien läpi sisälläkin. Ulkopuolella Reijo Hukkasen Laulupuut kuuntelivat vaieten Sibelius-Akatemian opiskelijoiden soitantaa.
Vilja-laulun vielä soidessa korvissa lähdimme ravintola Vltavaan syömään, K ja minä. Meitä pidetiin hyvänä ja ravintolan johtaja (nimilappu rinnassa) päätyi meitä palvelemaan ja me häntä jututimme. Tilasimme vielä jälkiruuatkin ja sekin maistui. Tsekkiläistä, väitettiin.
Kotiin metrolla, joka oli täynnä väkeä. Huomenna menen Oodiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti