Venäjän presidenti Putin närkästyi Tanskan välinpitämätömyyteen keskustella Grönlannin myynnistä ja niin ollen peruutti sovitun tapaamisen Tanskan pääministrin ksnssa, kun kaupat Grönlannista eivät Tanskaa kiinnostuneet, pitivät ehdotusta absurdina. Ymmärrän hyvin Tanskan halun pitää jatkossakin autonominen saarensa omistuksessaan. Suuri ja tärkeä alue Amerikan kupeessa. Ymmärrän myös USAn kiinnostuksen saada alue itselleen.
Putinin vierailu sekoitti 21.8.2019 Helsingissä tavallisen kadun tallaajan arjen. Kauppatori ja molemmat Espat pyhittety kunnia-arvoisisille vieraille autoletkoineen ja turvatoimineen. K ja minä pääsime esteittä vielä vilahtamaan Stockmannille Espan puoleisista ovista. Palautin jo ostamani hatun. En haluakaan esiintyä mustassa ulsterissa mustin hatuin. Liikaa mustaa, liikaa tätimäisyyttä. Entisaikojen modistiliikkeet ovat muutamaa paitsi hävinneet. Äitini teetti Fabianinkadun Feminassa hattunsa. Tämänkaltaisia ateljeita ei enää juurikaan ole. Ja jos, niin autottomalle hankalan matkan päässä. Fredan hattumyymälä voisi olla mahdollinen. Uskokaa tai älkää, me olemme vahvasti ja ainakin toistaiseksi vannoutunutta myssykansaa. Sopivat joka naisen lenkkareihin niin arkeen kuin juhlallisempaankin menoon. Ei tosin minun mielestäni.
K ei ole usein oikealla Stockmannilla visiteerannut. Niinpä minä toimin "matkanjohtajana" keskustassa. Sinäkin oli mutkia K:n epällessä vahvasti tietämystäni "lähikauppani" käytävillä. Välillä oikein tulistuin hissin käytössä tietäessäni aivan varmasti, ettei talon jokainen hissi vie Food Market Herkkuun. Syystä ärhentelin vanhalle ystävälleni. Pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen ja ostimme kumpikin ankan fileitä ja Cantadou-piparjuurijuustoa sekä Helsingin Meijeriliikkeen kaupunginosavalkohomejuustoja. Noin 160 gramman viehättävissä kiekoissa. Minä vielä lappasin ostoskoriin Brie-juustolle omiaan ranskalaista päärynähilloa. Käväisimme Fazerin kahvilassa 8. kerroksessa nautimassa cappuccinoa ja herkullista katkarapuvoileipää.
Haastattelin leipäosaston vanhaa tuttua myyjää, jolta aikaisempina vuosina olin usein ostanut. Kysyin suoraan, ikävöikö Stockmannin aikoja? Vastaus oli odotetusti myönteinen. Hänkin suri sitä, että Stockmann on vääjäämättömästi menossa suuntaan, jossa kaikki tilat ulkoistettu, ehkä vain nimi tästä 1862 perustetusta tavaratalosta jää muistuttamaan jälkipolville suurenmoisesta liikeyrityksestä, joka oli oloissamme ainutlaatuinen ja monen naisen unelmien täyttymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti