Valvoin viime yönä vielä yhden maissa ja menin etsimään hyllystä lukemista. Löysin Jorn Donnerin pienen kirjasen Suomi Finland. Ruotsiksi alunperin vuonna 2017 kirjoitettu, suomentanut Kari Koski, kustantaja Otava.
Kirja alkaa "Tämä pieni kertomus on epäreilu essee. Minä kutsun sitä paskilliksi. Sen synonyymeja ovat pilkkakirjoitus, herjakirjoitus, pamfletti. Teksti on epätavallisen, miltei perverssin itsekeskeinen."
Sivuja kirjassa 111 ja pääsin yöllä sivulle 65 sitten päätin ruveta nukkumaan. Donner ruotii isänmaamme asioita, kertoo mielipiteitään ja ajatuksiaan. Meneekö Suomella hyvin? Menee ja ei mene, usein ei mene. Donner puhuu vanhuudesta, pohtii ovatko ikäihmiset tarpeellisia, kun eivät enää anna yhteiskunnalle mitään, ovat vain ottavana osapuolena. Jos on vielä aktiivinen ja tekee työtä kuten Donner, silloin on kai elämisen oikeus. Kirjailija Kaari Utrio aikoinaan ehdotti, että jokaiselle 70 vuotiaalle annettaisiin tappava pilleri. Utrio piti iäkkäitä ilmeisesti turhana. Hän on nyt itse 77v. Totta kai yhteiskunta rasittuu iäkkäiden lisääntyessä ja heitä pitää pitää hengissä ja se maksaa. Lääketiede kehittyy, ihmisten keski-ikä lisääntyy. Ei enää kuolla kuuskymppisinä. Sata-vuotiaaaksi elävä ei ole nykyisin harvinaisuus. Vanhushuollolla ei mene hyvin. Vanhuksista ei pidetä. Vanha ihminen on ruma. Vanhuus on rumaa. Iäkäs on turha ihminen, pois heitettävä roska. Näin usein ajatellaan. Onko näin? Donner, 86v, pani minut asiaa pohtimaan.
Kerran olen nähnyt Donnerin elävänä. Asuin puolison kanssa Katajanokalla ja olin työntänyt hänet pyörätuolissa rannalle. Puoliso oli lähellä vettä katselemassa aaltoja ja joutsenia. Minä istuin penkillä. Jörn Donner oli kävelyllä. Hänhän asui Pohjoisrannassa. Kuulin myöhemmin, että Donner jutteli mielellään vieraitten ihmisten kanssa. Penkin ohi kävellessään hän katseli minua. Olisi ehkä tullut luo, jos olisin näyttänyt sitä haluavani. Myöhemmin olin harmissani, etten niin tehnyt. Minulla olisi voinut olla asiaakin hänelle. Uutta mahdollisuutta en saa. En asu nykyisin Katajanokalla. Ehkä Donner ei liioin enää tee kävelylenkkejä Skattalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti