Kahden vaiheilla tässä istun tuumimassa lähteäkö tänään Musiikkitaloon vai ei. Tyrkyllä argentiinalainen kamarimusiikkikonsertti Trio Cpponi-Merikanto-Ruotsala. Laulua, piano- ja viulumusiikkia. Alkavat loppua nämä kesäiset viehättävät pienoiskonsertit tältä vuodelta siellä. Sitten siirrymmekin isomman salin puolelle, jossa HKO:n miehet ja naiset instrumentteineen.
Ei mitään lukemista! Kävin jälleen Morsen kimppuun, jos jo nyt pääsisin niin pitkälle, että saisin tietää kuka murhasi Miss Scott´in. Ei ollut itsemurha, vaikka niin oli lavastettu. Yleensähän jätetään ilmoitus teosta, jonkunlainen selitys jäähyväiskirjeessä. Nyt ei ollut. Tuolikin kummallisen kaukana uhrista, joka temppu ei olisi onnistunut hirressä roikkujalta. Kyllä Morse selvittää. Hän myös käyttää harmaita aivosoluja belgialaisen kollegansa lailla.
Lotto ei taaskaan mitään antanut. Kolme oikein, eikä edes lisänumeroa. Niin että täällä asutaan. Oikeastaan on hyviäkin puolia täällä asuessa. Palvelut lyhyen kävelymatkan päässä, pankkikin, joita on ahkerasti poistettu pitkin kaupunkia ja eritoten vaikeutettu käteisen rahan saantia. Minä kun sitä käytän. Kyllä, on korttikin. En aivan ole pudonnut kelkasta. Ja täälläpäin tuntuu moni muukin käteistä käyttävän. Jonoa pankissa. Minulle on valjennut se, että ei kannata kuun alussa pankkiin mennä. Myöhemmin huomattavasti lyhyempi odotusaika. Kaikista eduista huolimatta kaipaan Stadiin ja odotan ikuisesti mahdollisuutta sinne muuttaa. En luovuta, en.
Taidan jäädä tänään kotiin. Jos vaikka taas lounaan höyrystän. On nyytteihin luumu-inkiväärikastikekin. Nyyttien tapaan se myös Svea-mamman maasta. Huushollissani ei ole aitoa vihreää kiinalaista teetä. Hankittava! Kuuluu ehdottomasti nauttia pekingiläisten nyyttien kanssa. Sitten menuni (tai menyy, kumpikin muoto Kielitoimiston mukaan kielessämme oikein) on täydellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti