Jäi Saint-Saënsin "Eläinten karnevaali" kuulematta. Lonkka ei sallinut osallistumista. Jo eilen kauppareissu oli tuskainen ja tänään olen aina välillä vuoteessa pitkällään. Buranaa, Buranaa ja Buranaa.
Seuraava pienoiskonsertti olisi sitten kansanmusiikkia yhdstettynä kuubalaiseen, afrikkalaiseen ja jopa flamencon musiikkiin, Esiintyjinä konserttikanteleen kanssa Marjo Smolander ja lyömäsoittimissa Pauliina Kauppila. Molemmat Sibelius-Akatemian opiskelijoita. Ehkä siihen mennessä elän taas sopusoinnissa lonkkaluitten kanssa.
Onpahan aikaa tutustua täyspäiväisesti Herkkusuu-kirjaan. Päähenkilö on toimitusjohtaja Gao, joka ei alunperin tietystikään toimitusjohtaja ollut, vaan hienon ja varakkaan herran Zhu Ziyen ostoksilla käyvä apulaispoika, eikä työ häntä miellyttänyt. Gao Xiaoting alkoi hiljaa mielessään hyräillä vanhaa laulua:
Vuorten tuolla puolen hyvä on maa,
siellä köyhät rikkaat kaiken tasan jakaa.
Joka vaivan näkee, se myös leivän syö,
mennyttä on orjain ja juhtain työ.
Gao alkoi uskoa vallankumoukseen ja korkeaan moraaliin. Gaosta oli tullut toimitusjohtaja oltuaan ensin töissä ravintolassa aamusta iltaan raataen. Sai ylennyksen ravintolan toimitusjohtajaksi, kiitos kaiken nokkeluuden ja osaamisen. Ravintola oli paremman väen ravintola, kallis kaikkine herkkuineen. Sinne ei köyhälistöllä ollut asiaa. Gao mietti asiaa ja päätti tehdä vallankumouksen laittamalla ravintolan otollisemmaksi paikaksi köyhemmälle väelle. Gao ei vannonut kapitalismin nimeen. Hänen ravintolansa asiakaskunta muuttui siinä samassa kuin tarjottavien ruokien nimet ja hinnat. Nyt oli halvalla soppaa, papujuustokeittoa. Ei enää taskurapua kaalinnuppujen kera, paistettuja kanakuutioita rapeasta rintalihasta. Ravintola oli täysi päivästä ja illasta toiseen. Jokamiehen ruoka maistui rikshan kuljettajille, juoksupojille, herrojen palvelusväelle. Entäs liikevoitto?
Tässä kohdin kirjaa olen ja pelkään pahoin, että Gao alkaa laskea ravintolansa kannattavuutta erittäin tarkasti. Mitä tapahtuu? Sitä en vielä tiedä. Paluu entiseen?
Nyt otan palasen Helsingin Meijeriliike Oy:n Klippan-valkohomejuustoa muutaman hollantilaisen tuoreen luumun kanssa. Enkä tunne pahaa omaatuntoa. En liioin ole kapitalisti ainakaan sen takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti