RUTIINILLA VALVOTTU YÖ

Vesijumppaan en eilen mennyt. Laiskotti ja syytin lunta. Luin, lakkasin kynnet ja keksin, että maitovaahtokoneesta saa tavallistakin kuumaa maitoa.

Viime yönä en taaskaan nukkunut, vaikka tein kaikki muut temput paitsi unipilleriä. Tuijotin kattoon, söin viinirypäleitä, luin Huckleberry Finniä ja kolmannen kerran Suomen Kuvalehteä. Nyt aamulla lähetin A:lle sähköpostia ja suunnittelen vastaamista Italian kirjeeseen. Ulkona sataa lunta. Kuinkas muuten.

Kotona lämpimässä tänään ja huomenna liikkeelle. K oli ollut jumpassa ja oli kysytty, missä minä olen. Lupasin muuten K:lle yhden Nenäpäivä-nenistäni. Hänellä ei ole koskaan sellaista ollut. En oikein voi kuvitellakaan häntä se päässä. Päätimme mennä jonain päivänä kahville.

Katselin A-studion. Esperi Caren vt. toimitusjohtaja Heini Pirttijärvi oli toimittajan kovisteltavana. Minua Pirttijärvi ei saanut vakuuttuneeksi, että ikäihmisten asiat hoivakodeissa paranevat ainakaan merkittävästi. Pakkohan se oli luvata, kun silmä kovana keskustelua seurattiin ja hampaan kolossa yhtä ja toista Esperin toimintaa vastaan viime aikojen epäkohtien tultua päivänvaloon. Aamun lehdessä kerrottiin, että Esperin Munkkiniemen laitoksesta oli karannut vanha mies. Ohikulkijat yöllä huomasivat hangessa kevyesti vaatetetun makaavan ja toimittivat laitokseen takaisin. Kukaan ei miestä ollut etsimässä, vaikka myönsivät jonkun olevan kateissa. Että sellaista huolenpitoa.

Valot alkavat syttyä naapuritaloissa. Minulla palanut koko yön. Kokeilisinko ihan piruuttani, jos nukahtaisin pariksi tunniksi? Jos vaikka saisin harmaan värin kasvoista pois ja pussit silmien alta. Sitten heleyden tuovaa ihovoidetta ja lujaa uskoa Yves Saint Laurentin vakuuttamisiin.