23. helmikuuta 2019

MINÄ OLE KOSKAAN YMMÄRTÄNYT AIVAN KAIKKEA

Nyt naurattaa. SK:n Jyvissä & Akanoissa:  "Enontekiön kirjasto jakaa ilmaisia ämpäreitä täynnä kirjoja -toiveena on innostaa ihmisiä lukemaan, sillä ämpäreitä ei saa mukaansa ilman kirjoja."  Mehän kaikki tiedämme suomalaisten suuren rakkauden ämpäreitä kohtaan.

Sitten ei enää naurattanutkaan luettuani Helsingin Sanomista otsikon "Tanska aikoo eristää ulkomaalaisia viruskokeisiin erikoistuneelle pikkusaarelle. Minä ole siellä koskaan käynyt." Tämä "minä ole" !! Onko se nykyisin oikeaa suomen kieltä? Mihin on kadonnut ei-sana?  Tähän  minulle outoon sanontaan olen törmännyt aika usein. Minun korvaani särähtää pahasti. Aivan kuin puhuja/kirjoittaja ei hallitsisi suomen kieltä. Minä ole koskaan ymmärtänyt oleellisen kieltosanan pois jättämistä lauseesta. Mitä mieltä on Kotus?

Nukuin osan yötä hämmästyttävän hyvin. Jälleen ilman apuja. Onko jatkuvaa, se jää nähtäväksi. Tuntuu näinkin silloin tällöisenä varsin mukavalta. Ei saisi ennen nukkumaan menoa kiihdyttää itseään millään tavoin. Tätä neuvoa uhmaten katselin kuitenkin aivan kiihtymättä Arnold Schwarzeneggerin elokuvan. Nimeä en enää muista, tokko tiesinkään. Miehiä tapettiin kuin kärpäsiä, niksautettiin niskat nurin että naksahti. Schwarzenegger on pelkkää lihaspullistumaa, eikä mikään näyttelijässä ole bluffia, kun on kerran kehonrakentaja. Vauhtia oli alusta loppuun ja saihan Kalifornian entinen kuvernööri roolihahmonsa tyttären vahingoittumattomana takaisin kidnappaajilta, mikä olikin koko leffan juju. Mutta ruumiita tuli.

Tänään poikkeuksellisesti minulla iltamenoa.Tullaan oikein hakemaan kotoa. Ylellistä ja ihanaa. Vielä lipittelen aamukahviani ja katselen ikkunasta ulos, ei  liene pakkasta. Ensi viikollakin illalla ulos. Kuultavissa kamarimusiikikonsertti. Seuraavallakin viikolla konsertti. Kevät alkaa mukavasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti