Maarussa lauantai-iltana pitkän kaavan päivällinen. Ravintolan miljöö mitä ihastuttavin komeine tiiliseinineen ja jos olisi ollut päivä ja kesä, silmiemme edessä olisi kimmeltänyt meri. Palvelu sai kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Jälkiruoakasi harkinnan jälkeen valitsimme suklaafondantin, joka kirjaimellisesti suli suussa. Lähetimme silkkaa kiitollisuuttamme terveiset chefille keittiöön. Olisi ehkä pitänyt kutsua hänet henkilökohtaisesti kiitokset saamaan. Minut haettiin kotoa ja tuotiin kotiin. Ylellisyyttä. Kellahdin onnen tunteella täytettynä vuoteelleni myöhemmin ja toivoin unta. Ei tullut.
Olen nyt lukenut elämäni ensimmäisen Sinikka Nopolan kirjan. Taitaa jäädä viimeiseksikin. Risto Räppääjiä en edes yritä. No, teksti oli tässä kirjassa kevyttä ja kuten sen takakansi kertoo "helposti ja nopeasti luettavaa". Luin helposti ja nopeasti.
Tänään jälleen lupsakkaasti kotona nukkumattoman yön jälkeen. Sitten taas mennään. Olen sijoittanut rastit uuteen järjestykseen lottokupongissa. Jokohan natsaisi? Jätän uuden anomuksen toiveikkain ajatuksin. Ja mietin mitä tekisin jos...
Sitä odotellessa menen ostamaan uuden kirjan bonusrahoillani. Sopisi hyvin huomenna pasteeraillessani kirjakaupan ohi. Pokkaritarjonta on laaja. Ovat helppoja luettavia vuoteessa.Ennen kirjan piti olla ehdottomasti sidottu koviin kansiin, ennen kuin sitä arvostettiin. Lahjaksi ei taskukirjaa voinut ajatellakaan. Yleensä nidottuja pidettiin alempiarvoisina.
Että tämmöistä tänä helmikuun viimeisenä maanantaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti