Lukkokaveri huollosta tuli hyvin nopeasti soittoni jälkeen. Joskus käy niin että asiantuntijan saavuttua asia, joka oli epäkunnossa, ei enää olekaan. Nyt oli. Lukkopesä ei ollut irti. Tämän kerroin jo puhelimessa. Lukkoa kovisteltiin avaimellani ja jäykkänä ja toimimattomana pysyi. Kaveri pani öljyä, puhdisti kynnyksen, veivasi ja veivasi avaimella. Minäkin välillä. Lopulta se suostui yhteistyöhön ja alkoi toimia. Kokeilimme molemmat monta kertaa. Kaikki hyvin. "Soitto taas vaan, jos lakkaa toimimasta". Minä sanoin "kiitos" ja pahoittelin, kun näin viikonloppuna jouduin vaivaamaan.
Minun pitää ostaa pieni lukkoöljypullo. On joskus ollutkin, mutta minne lie vuosien saatossa kadonnut.
Miten olisi? Joko taas olisi jonotettava Amos Rexiin, jos mielii nähdä René Magritten näyttelyn? Näin luulen. Olisiko nyt kanttia käydä jonoon? Jossain näyttelyssä jossain päin olen jonkun Magritten teoksen nähnyt "elävänä". Olisi hienoa nähdä niitä nyt enemmän. Ateneumiin tulossa Frantisek Kupkan näyttely. En olekaan vähään aikaan taidenäyttelyssä ollut. Eivät hermot kestäneet Amos Rexin jonoja taannoin, että olisin seissyt hytisemässä pari kolme tuntia ennen sisään pääsyä. Mitä ihmeen taidekansaa meistä nyt on tullut?
Huckleberryssä tapahtuvat etenevät niin, että Jim-neekeri saatiin karkulaisena kiinni ja sitten Huck hänet pelasti takaisin vapauteen. Taas lautta soljuu alavirtaan pitkin Mississippiä kaverusten nauttiessa sen kulusta. Mukana pari siipeilijää, "kuningas" ja "herttua", molemmat samanhenkisiä veijareita kuin Huck. Tapahtumia ollut kaikenlaisia aina kun ovat rantautuneet. Mark Twain oli joskus ollut laivurina Mississippillä, tietää joen juoksut. Pannut mielikuvituksensa lentoon saadakseen aikaan tämän kirjan, josta tuli klassikko maailmankirjallisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti