Olen saanut tilaamani Suomen Kuvalehden ensimmäisen kerran vuosien tauon jälkeen. Lehti tuntuu tehdyn ikään kuin ohuemmasta paperista ja sitä myöten tuntuu kevyemmältä. Tallella ovat Jyvät & Akanat ja Helmi ja Heikki. Oheistuotantona lehden välissä tv-ohjelmalehtinen. Sekin vielä! Jätin kaiken tekemiseni kesken ja ryhdyin lukemaan. Oi kuinka tuntui hyvältä! Kerroin K:llekin riemun hetkestäni, kun hän soitti ja kertoi hakeneensa meille liput kamarimusiikkikonserttiin.
Illalla vuoteessa jatkoin eläinkirjan lukemistani. Vahvistui sekin käsitykseni, etteivät eläimet ole niin tyhmiä kuin luullaan. Tunteet on niilläkin, järki ja ajatteleva mieli. Muistan hyvin oman tunteeni, kun koiran lempeät ruskeat silmät katsoivat vilpittömästi omiini ja lämpöinen nuolaisu tuntui kasvoillani.Kirjan kirjoittaja Peter Wohlleben on tutkinut oman mehiläisyhdyskuntansa elämää ja ihmetellyt mehiläisten loogisuutta. Ei olekaan niin, että pörriäiset lentelevät vain kukasta kukkaan ja sitten rientävät valmistamaan hunajaa. Niillä on keskinäinen kertomisen ja ilmaisun taito, ne ovat ystävällisiä toisiaan kohtaan ja varmasti osaavat hymyilläkin. Kirjan teksti on paikkapaikoin kovinkin tieteellistä ja kirjailija tehnyt lujasti tutkimustyötä saadakseen kirjan aikaan. Hänen aikaisempi teoksensa on Puiden salattu elämä. Mitä kaikkea tämänkin huoneen ikkunan edessä olevat mahtavat kuuset ajattelevat? Varmasti nekin noituvat runsasta lumen tuloa.
Kaupunginmuseon ystävät muisti jäsenkirjeellä. Olisi mahdollisuus päästä tutustumaan muun muassa Ritarihuoneelle oppaan johdolla. Joskus vuosia sitten olen käynyt aatelisten vaakunat katsomassa. Siellä vanhimmassa päässä on rakkaan ystäväni edesmenneen C:n sukuvaakuna. Suku aateloitiin vuonna 1407. Oma bastilji Suomenlinnassa.
Taivas näyttää siltä että pian pöllähtää muutama kerros lisää lunta maahan. Tämän talven tulemme muistamaan kun taas vietämme tulevaisuudessa lumetonta aikaa. Ja kyllä helpottaa viimeistään huhtikuussa. Ei enää kauaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti