Oli taas vesiliikehdintää uimahallissa. Onneksi ohjaaja sanoo aina uuden liikkeen näytettyään "omassa tahdissa". Pitäisi onnistua semmosessakin, että nostetaan molemmat jalat ylös pohjasta ja pannaan polvet koukkuun ja lähelle pintaa. En edes yrittänyt. Kastuu tukka. Sen lisäksi keikahtaisin taatusti taaksepäin ja uppeluksiin. Siinä se tukka kastuu.
Lähdettyämme jumpasta jäimme juttelemaan jumppakaveri L:n kanssa, joka on teatterifriikki. Katsoo kaikki näytelmät Helsingissä. Olin vähän kateellinen. Tsehovin näytelmistä olimme samaa mieltä, että ovat pitkäveteisiä ja hidastempoisia. Meistä ei niissä ole yhtään slaavilaista temperamenttia.
Ostin Pentti Haanpään jälkeenjääneistä novelleista kootun kirjan. Osa teksteistä on aikoinaan ilmestynyt joissain lehdissä ja osa löydetty kirjailijan pöytälaatikosta. Haanpään tytär on auttanut löytämisessä. Olen aikaisemminkin lukenut Haanpäätä, että voin sanoa pitäväni.
Eilen olin matkailemassa Helsingissä. Nuuhkin ehtaa kaupunki-ilmaa sieraimet levällään ja nautin kaikesta siitä, minkä olen joutunut taakseni jättämään. Näin ratikoita, ihmispaljoutta ja kauppoja, joita ei täällä nykyisellä asuinsijallani ole. Tulin kotiin ja söin ostamiani omena-kanelilastuja. Olin jo päivällä asennoitunut nauttimaan illalla Cary Grantista elokuvassa. Miten ennen hätkähdyttävän kiinnostava leffa voi lässähtää vuosikymmenten aikana? No, olihan Grant komea ja Grace Kelly soma, mutta jotain puuttui menneitten aikojen loistosta. Pitkästyin.
Marisen usein etten nuku. Viime yönä nukuin sikeästi kuutisen tuntia ja ilman apuja. Olin hyvin hämmästynyt, kiitollinen ja onnellinen. Tällä lailla siis yleensä nukutaan? Jokohan pääsisin rytmiin mukaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti