Hyvin valvottu yö takana. Leikkasin ja viilasin kynsiä kahden maissa, luin Jari Tervon kolumnin Hesarista. Hieno kirjoitus. "Vanhuus on rikos, ja siitä mummia nyt rangaistaan." Ennen vanhaan oli vaivaistaloja ja niissä huonot oltavat. Oliko se tosiaan ennen vanhaan?
A:lta meili. Kotiutunut Saksasta takaisin Espanjaan. Parikymmentä plusastetta. Suomeen tämän lämpöaallon, jonka Föhn-tuuli yllättäen toi, jälkeen luvattu myös parikymmentä astetta mutta miinusta. Meinasin jo siirtyä saappaista nilkkureihin. Ei sentään.
Sain muutamia ystävänpäiväkortteja tekstiviestien lisäksi. Itse en lähettänyt ensimmäistäkään. Päivä pääsi minut ohittamaan huomiotta. Se oli se stadipäivä ja silloin ajatukset muualla. Ensi viikolla taas sinne. Tällä kerralla päivälliselle. Tämän jälkeen on kamarimusiikkikonsertti seuraavalla viikolla. A valittelee, kun konsertteja ei ole siinä Espanjan kaupungissa, jossa asuu. Pitäisi ajaa Barcelonaan asti tai peräti Madridiin. Siellä sitten sitäkin enemmän ja upeat taidepläjäykset päälle. Pradokin!
Laitoin jo aamukahvin. Tai oikeammin ajat sitten. Eikä nukuta pätkääkään. Nuorempana tuli näin useinkin valvottua, mutta nyt olisi yöllä uni poikaa. Luulin jo vaivasta päässeeni, kun kaksi yötä meni mukavasti. En päässyt. Ostin jopa unisukat. Ei mitään! No, minä tästä vääntäydyn Pentti Haanpään pariin ja julkaisen tämän sepustuksen. Aina niin juhlallinen sana tuo "julkaista". Aivan kuin kysymyksessä olisi isompikin juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti