26. syyskuuta 2018

TAAS MÄRÄSSÄ ELEMENTISSÄ

Toinen vetinen jumppapäivä takanapäin. Nyt jätimme kellukeliivit pois ja pidimme reunatangosta kiinni ja poljimme kovasti. Pysyin hyvin pystyasennossa ja nostelin polvia K:ta tyydyttävällä tavalla. Tunnin me polskimme ja minulle tuli kylmä. En sitä kikkaa pois päästäkseni kuitenkaan tarjoillut, vaan poljin yksintein uutterasti. Ja taas suihkuun ja siinä olikin hommaa kiskoa muka-pyyhekuivaan kroppaan vaatteita päälle. Olin valmiina paljon ennen K:ta. Halasimme, erkanimme ja minä taas tutuksi tullutta luontotietä kotiin. Nyt oli askeltaessani enemmän varisseita lehtiä maassa. Oli muuten melkoisen kylmä ilma. Minulla jo  kaulaliina ja baskeri, paksumpi takki ja hansikkaat. Eikä yhtään liikaa. Kyllä se nyt holotnan lykkäsi. Kuka?

Urakan jälkeen söin vasta varsin myöhäisen lounaaan. Jokin magneetti veti minua vuodetta kohti ja tein työtä käskettyä ja tavoistani poiketen nukahdin. Heräsin vasta illansuussa.  Siistin keittiön ateriointini jäljiltä, söin muutaman luumun ja tarkistin, olisiko joku kommentoinut blogiani. Ei ollut. Suljin koneen ja tässä olen tänään taas. Uusi kolea päivä.

Katselen mielelläni Tanssii tähtien kanssa-ohjelmaa. On se niin kaunista, viihdyttävää ja ihanan romanttista, kun parketilla mies vie ja nainen seuraa. Ihan pitää huokaista. "When Marimba rhythms start to play/ dance with me, make me sway..."  Olen aikoinani tanssinut paljon ja rakastanut tanssia. Rakastan vieläkin.

H tulee perjantaina jättämään hyvästit. Matkustaa taas kerran Turkkiin ollakseen siellä ties vaikka kuinka kauan. Ehkä kesän korvalla Suomeen. En ihmettelisi, jos jättäisi nämä monta kertaa vuodessa  kulkemiset ja muuttaisi Alanyaan kokonaan.

En juuri nukkunut viime yönä. Neljän maissa laitoin lattea, avasin läppärin ja ikkunan ja sitten noiduin tätä valvomistani. Ennen muinoin oli niin hyvät unenlahjat. Jopa puolison sairaudenkin aikana aina silloin kun hänkin nukkui. Olin kehittänyt itselleni taidon aistia tapahtumat ympärilläni nukkuessanikin. Olihan oltava ainaisessa valmiudessa. Nyt kun voisin olla täydessä unessa kaiket yöt, ei onnistu. Mikä vikana?


2 kommenttia:

  1. Kyllähän tuo illansuussa herääminen varmaan vaikuttaa seuraavan yön uniin. Eiköhän se ole riittävä selitys noihin kehnoihin yöuniin;)
    Kun ikkunasta katsoo tänään ja tarjolla on vain tuulta, sadetta ja kylmää niin ei Alanya tunnu ollenkaan huonolta vaihtoehdolta.

    VastaaPoista
  2. Huomenta, Leena Laurila ja kiitos kommentista. Päiväunet ovat minulla harvinaisia, että illansuuherääminen ei tokikaan tapahdu usein. Unettomuutta jatkunut jo kauan.

    Tänäänkin koleaa ja tuulista, kuten syksyllä kuuluukin olla. Silti viihdyn Suomessa.

    VastaaPoista