Jaahas, nyt kun sain tietää, ja valistua, että siivekkäät yleensä asettavat jalkansa taivasta kohti kuollessaan, niin muistan mökillä tällaisessa asennossa löytäneeni todellakin kuolleen linnun joskus. Mymskä viisastutti. Samoin Marjatta. Kalatkin kuulemma kelluvat selällään henkensä heittäneinä. Nyt voinen päättää pohdintani tapaamani (= tappamani tässä tapauksessa) kärpäsen surullisesta kohtalosta ikkunani lasien välissä.
Hedelmävati taas pullollaan aprikooseja, niitä makeita, joita torikauppias kutsuu "sokeriaprikooseiksi". Mansikoitakin ostin, vaikka jo hiukan kyllästyttää. Herneenpalot olivat takavuosina intohimoni. Sitten laantui. Nyt ostin litran. Muistuivat entiset ajat mieleen ja sekin, kun olin tyttöjen kanssa hernevarkaissa. Hiivimme matalana joukkona varsien seassa ja keräsimme minkä ehdimme peläten koko ajan, että pellon omistaja tulee. Sittemmin tyydyin niitä hankkimaan laillisesti ostamalla torilta. Olivat makoisia nämäkin, jotka nyt ostin. Entistä himoa en enää niihin kuitenkaan saa.
Toimittajat ja tavalliset ihmiset vahtivat, mitä USAsta ja Venäjältä tuodaan presidenttien maanantaista vierailua varten. On pomminkestäviä autoja, helikoptereita, mediaväkeä maailmalta, pohdintaa herrojen keskusteluaiheista, missä kukin vierailunsa ajan majailee (nyt tiedämme, että Trumpit Kalastajatorpalla), Helsingin siivoamista, mielenosoitusten suunnitteluja... Se on niin tätä, kun isoiset kokoontuvat. No, täällä Itäkeskuksen kauppakeskus pelaa kuten ennenkin vierailusta huolimatta, ei varmaankaan poliisikuntaa lisätty, vaan tavanomaiset vartijat pasteerailevat niin kuin aina. Olen ensi viikolla menossa kyllä Stadiin, mutta silloin jo eletään normaalia elämää. Mitä teit ja missä olit silloin, kun Trump ja Putin olivat Helsingissä vuonna 2018?
Ainakin minä tiedän, mitä teen sunnuntaina. Menen kyläilemään. Oikein kahvikutsuille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti