Päätin kirjoittaa kärpäsen kuolemasta tänään tekstin. Joitakin viikkoja takaperin oli jostain kolosta päässyt kärpänen ikkunalasien väliin. En tiedä, kauanko se oli siellä lennellyt, koska minulla ei ole tapana tarkistaa ikkunan välejä edes harvoin. Ikkunoita on kaksi vierekkäin kooltaan noin 160x160cm. On toki pienempi tuuletusikkuna. Sen väliä seuraan useammin tuulettaessani.
Kärpänen oli sen huomattuani vielä pirteässä kunnossa. Etsi ulospääsyä. Iskeytyi lasiin ja ilmeisesti sen surina oli kiukkua täynnä. Tätä en lasin takaa kuullut. Katselin sitä tovin. Lopetin omantunnon alkaessa kolkuttaa. Miksi en sitä pelasta? Minä, jolla on tässä asiassa nyt valta? En pelastanut. Lopetin sen katselemisen. Ihminen on julma.
Muistin kärpäsressun päivien päästä. Sitä ei näkynyt missään. Oliko se päässyt ulos samoin kuin oli sinne tunkeutunut. Eihän se sinne ollut voinut syntyäkään eli siis ilmestyä kärpäsen munasta. Se makasi selällään kärpäsen ketarat pystyssä. Se ei liikkunut. Se oli pienentynyt ja kovasti kuollut. Katselin sitä omantunnon kolkuttaessa. Olin tavallani tappanut sen.
Miksi se oli selällään? Miksi kärpäset ja muutkin hyönteiset etsiytyvät kuoleman lähestyessä olemaan selällään? Eihän muutkaan eläimet niin tee. Aavikolla elefantti makaa kyljellään. Käärmeet pitkällään mahansa päällä. Lehmä kuin vain nukkuisi. Siististi kaikki nukkuma-asennossa paitsi tämä kärpänen, jonka tavallaan tapoin, ja yleensäkin hyönteiset. Raajat sojottavat kohti taivasta. Miksi tämäkin kärpänen oli viimeisillä voimillaan kiepsahtanut näin outoon asentoon? Oliko se pudonnut mahdollisesti? Ikkunoiden välissähän on ikään kuin katto. Miksi se ei ollut levittänyt siipiään ja leijaillut arvokkaasti alas ja päätynyt siististi vaikka vatsalleen? Onhan kärpäsillä kai vatsa?
Tätä mietin hetken. Kun olin laittanut verhot tankoon, kärpänen joutui pois silmieni edestä. Tiedän sen kuitenkin siellä olevan. Ikkunoiden välistä tuli sen hautakammio. Sen pieneen ruumiseen paistaa aamuaurinko. Se ei enää tunne sen lämpöä. Kärpäset pitävät lämmöstä.
Yritän unohtaa tämän koko tragedian ja ennen kaikkea sen, että olen tappaja. Jos en unohda, tieto seuraa minua elämäni loppuun asti. Selviänkö siitä koskaan?
Linnut päätyvät myös kuolemaan ketarat ojossa (elleivät lennä ikkunaa päin tms., mutta nekin taitavat olla aina selällään - tästä en ole varma). Ainakin häkkilinnut, joita minulla on ollut: aina häkin lattialla jalat pystyssä, ei koskaan esim. pesässä nukkuvan näköisenä. En tiedä miksi, onko tämä jokin siivekkäiden kuolintapa? Pitäisikö soittaa Luontoiltaan, vieläkö sellainen ohjelma on olemassa?
VastaaPoistaOlen myös potenut omantunnontuskia esim. hämähäkin imuroimisesta (en pysty tappamaan niitä paljain käsin)...
Mymskä. Nyt muistin minäkin nähneeni linnun selällään kuolleena maalla mökillä. Kai tähän kuolinasentoon on jokin järkevä selitys.
PoistaEikös kalatkin kellu kuoleentuneina selällään? Et sinä ole tappaja, koska itsehän se oli sinne itsensä pujotellut. Olisi pistänyt tuloaukon mieleensä niin olisi osannut ulos. Vai siis onko kärpäsillä mieltä tai muistia? No, oli miten oli, mukavaa viikonlopun alkua! Ai niin, saatko jossakin vaiheessa avattua ikkunat niin että saat vainajan pois ikkunoiden välistä?
VastaaPoistaMarjatta. Kyllä kalatkin näemmä ihan seljällään. Ja kyllä saan avattua, kun joskus pestään. Muuten on niin paljon edestä kirjoituspöydältä tyhjennettävää ennen suurien lasien avaamista, etten helpolla ryhdy.
Poista