Ulos ja asioille tänään, on kylmä taikka vari. Veikkaan että yhä vari. Pidin illalla myöhään ikkunaa makuuhuoneessa auki. Ei olisi pitänyt. Ötököitä letkana valon houkuttamana sisälle. Suljin. Mihin lie nyt tuupertuneet, kun yhtäkään ei näy. Tuulettimet pyörivät keittiötä myöten. Niilläkin pärjää. Povataan helteen kököttävän yllämme vielä pitkiä aikoja. Siinähän kököttää.
Olin jo huolestunut, kun Colin Dexterin ensimmäisessä Morse-kirjassa ei puhuttu mitään Morsen rakkaudesta klassiseen musiikkiin eritoten Wagneriin. Nyt kirjassa The Dead of Jericho inspector kuuntelee Mozartia ja Wagneria tahtoessaan irrottautua kotonaan työtehtävistä. Olen alussa vielä kirjassa, että murhatutkimus ei vielä päässyt vauhtiin, kun ei ole murhattuakaan. Näissä Morse-kirjoissa selitellään ja pohdiskellaan ennen tutkimusta, sen aikana ja jälkeenkin. Eivät ole mitään pikaluettavaa. Eivätkä Agatha Christien tapaan yksiselitteisiä.
Taas olen dieettiruodussa. Melkein jo järkytyin leväperäisyydestäni, että noinko annan periksi. En tokikaan. Kaivoin tahdonlujuuden esille ja sillä jälleen mennään. Jätän sokeripitoisten hedelmien ahmimisen vähemmälle ja alan jyystää porkkanaa ja lanttua enemmän. Tänään siis Tallinnanaukion pikkuiselle torille.
Illalla katselin Jack Nicholsonin (pidän äijästä) elokuvan Kunniasanalla (The Pledge, ohj. Sean Penn 2001). Herttinen, mikä loppu leffalla! Tukkani laantui vasta vuoteen tyynyllä paneutuessani nukkumaan. Olen joskus vain osan elokuvasta nähnyt, että loppu oli todellakin shokki. Nicholson on hyvä tämmöisissä hiukan äärirajoja kolkuttavissa rooleissa. Suorastaan pelottava.
Niinpä taitaa vari jatkua ties miten pitkälle vielä. No, jospa muistellaan tätä sitten ensi talvena. Siis jos saadaan jonkinlainen talvi. Jack Nicholson on tosiaankin aika uskomaton näyttelijä.
VastaaPoistaMarjatta. Muistellaan vaan tätä varia. Miten niin, JOS saadaan jonkinlainen talvi? Ainahan se tulee.
Poista