Olen lukenut Satu Rämön mielenkiintoista kirjaa Islannista. Kiinnostuin todellakin. Se on lapsiystävällinen maa. Reykjavíkissä on kahviloita, joissa saa imettää lastaan. Mainoskyltti ovessa kannustaa sisäpuolelle niin lapset kuin äidit: "Go ahead & breastfeed. We like both babies and boobs!" Islanti on myös satujen maa. Joulupukkejakin on kolmetoista kappaletta. Joulukalenteri avataan 12.12 ja ensimmäisenä laskeutuu kotivuoreltaan Aidantolppakamu ihmisten keskuuteen, kertoo Rämö. Aidantolppakamun mielitehtävänä on kiusata lampaita. Seuraavana päivänä Rotkojätkä, joka vie maidot. Vihonviimeisenä pukkina on Kynttilänruinaaja, joka saapuu jouluaattona. Hän vie kynttilät talosta. Pukit häipyvät takaisin vuorelleen ja 6.1. on kaikkialla taas rauha maassa.
Satu Rämö kertoo mukaansa tempaavasti. Sivu sivulta alkaa tehdä mieli matkustaa Islantiin, joka ainakin minulle Pohjoismaista on vierain. Tulivuoria, laavaa, kuumia lähteitä, upeita vesiputouksia, jäätiköitä... Muistuu mieleen eräs hotellinjohtaja eteläisessä Espanjassa, joka kertoi minulle miettineensä vaimonsa kanssa, Suomeen vai Islantiin. Matkustivat Islantiin. Mikään ei ollut samanlaista kuin Andaluciassa. Ihastuivat tuohon kaukaiseen Satujen saareen vuonoineen ja iloisine islantilaisineen, jotka ovat kaikki toisilleen sukua. Hiukan samaa välittömyyttä kuin andalucialaisissa. Suomeen he eivät koskaan matkustaneet. Mutta minä annoin hänelle espanjan kielisen kirjan Suomesta.
Tänään pihalle. Roskiskeikat tuntuvat olevan kertomisen arvoisia toimituksia. Huomenna sitten taas pitemmälle. Kahvikapseleita! Olen kutsunut P-D:nkin jonain päivänä. Tv-kanavat laittamme järjestykseen ja jotain muutakin. H soitti. On lähdössä lokakuussa Turkkiin, eikä osannut sanoa, koska tulee takaisin. Anoo oleskelulupaa. Matkaa ennen on myös hänet tavattava. Minä mietin edelleen Espanjaan menoani. A on parastaikaa Saksassa tapaamassa lastensa perheitä. Olisi se aika lystiä lähteä pitkästä aikaa matkailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti