28. heinäkuuta 2018

MUISTI PARANI

Kahvikapseleiden lisäksi ostin kaksi kirjaa. Jälkimmäiset sain maksaa myyjälle, jota kohtaan en tuntenut sympatiaa. Olin saanut kortin, johon vaaditaan tietty määrä leimoja saadakseen yhden pokkarin ilmaiseksi, täyteen ja vein molemmat kirjat hänelle laskettavaksi. Ensin hän sanoi antavansa kalliimman kirjan kortin mukaisesti ilmaiseksi. Söi purukumia samalla ja tuli yhtäkkiä toisiin ajatuksiin "ei mä otankin tosta kalliimmasta maksun ja saat halvemman ilmaiseksi". Puhuttelumuodosta en pitänyt. Kysyin, miksi asia muuttui ykskaks?  "Mä muistinkin nyt säännöt". Seuraavaksi kysyin, miten säännöt tulivat vasta nyt juuri mieleen, kun oli sovittu jo asiasta?  Hän vastasi vain ne nyt muistaneensa. No, oli vain kysymys parista eurosta, mutta käytös ja asennoituminen asiakkaaseen minua ärsytti. Toivottavasti hän ei ole oikea libristi!!!

Ne kaksi kirjaa ovat Roope Lipasti Linnan juhlat (ilm. 2015) ja Haruki Murakami Kafka rannalla (ilm. alkukielellä 2002). Vaikka on vielä kesken Arundhati Royn, Colin Dexterin ja Satu Rämön kirjat, aloitin Lipastin kirjan lukemisen. Olen joskus maininnut olevani sikinsokinlukija. Minua se ei vaivaa. Pysyn hyvin kärryillä.

Ostin jääkahvikapseleita. En ole aikaisemmin valmistanut saati juonut. Nespresson erittäin ystävällinen kahvimyyjä selosti missä järjestyksessä jäät, kahvi ja maito pannaan. Juuri tässä järjestyksessä. Kokeilin heti kotona, mutta ehkä maitoa (kylmää tietenkin) panin liian vähän. Jonain toisena päivänä onnistunee. Jääpalapussit jäineen olivat muuten pakastimessa jollain lailla kummallisesti klimppiintyneet yhteen. Sain hampaat irvessä repiä saadakseni viisi jääpalaa, jotka tarvitsin. Miten tämä klimppiintyminenkin on onnistunut, kun olivat aiemmin sievästi ja helposti otettavina erillään? Onko helle päässyt hiipimään pakastimeeni? Eikö sille mikään riitä?

Katselin Kuuta iltamyöhällä. Suomalaisille tuli tekniikkaan vikaa ja meille näytettiin punaista palloa Reutersin välittämänä. Sama kuka näytti. Aika upeaa katseltavaa, kun avaruuden naapurimme lillui värikkäänä tyhjän päällä. Ennen muinoin olisi sillä kohdin pohdittu, onko se juustoa. Nyt tiedämme ettei ole.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti