Rupesin eilen availemaan taulupakkauksia muuttomiesten jäljiltä. Kyllästyin Pariisin piirrosten kohdalla. Esille putkahti vielä seuraavaksi kuvia vanhasta Helsingistä. Olin yhä puuhaan kyllästynyt. Palaan asiaan myöhemmin.
Jatkoin Morsen lukemista. Selvisi sekin, että tv-sarjan Morse on paljon pehmeämpi kuin alkuperäinen Morse kirjassa. Kirjan Morse ei edes kuuntele klassista musiikkia. Hän tiuskii Lewisille, on lyhytpinnaisempi. Kirjailija Colin Dexter on luonut Morsestaan kylmäkiskoisen komisarion.
Menin panemaan koneeseen vuoteesta ottamani lakanat ja panin uudet tilalle. On hyvä illalla kellahtaa unille. En kuivattele parvekkeella, vaikka "pyykkiin tulee hyvä tuoksu ukoilmasta", kuten monet ystäväni sanovat. Mökillä oli pyykkinaru muutaman puun välissä. Kaupungissa en ulos vie. Tämä partsi on niin pienikin, mutta en minä suuremmassakaan. Kyllä pyykissä puhtaus tuoksuu kylpyhuoneenkin jäljiltä.
Kutsuin K:n syömään luokseni roskaruokaa. Hän ei itse koskaan syö/laita roskaruokaa. Minun roskaruokani saattaisi olla kaupan uunia vaille ranskalaisia, joku raakamakkara grillipannussa, salaattia ja ehdottomasti valkoista vehnäpatonkia. Ehkä lasillinen viiniä. Jälkiruoka koostuisi erilaisista jäätelöistä ja jostain muusta.Tai sitten kuitataan koko homma muutamalla pizzalla.
Riemastuin kun tv näyttää muutaman Foylen. Pidän Foylen roolia esittävästä Michael Kitchen`stä. Istuuduin olohuoneeseen nauttimaan. Mitä, mitä? Mihin on joutunut Foylen karisma? Miksi "Foylen sota" ei enää viehätä? Mitä ihmettä minulle on tapahtunut? Muistanko liian hyvin sarjan tämän nyt tv:ssä esitetyn osan? Seurasin aikoinaan tiiviisti. En tahtonutkaan enää katsoa. Menin keittiöön syömään mansikoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti