Satu Rämön Islanti-kirja nyt luettu. Nykyisinkin ainakin syvällä mielessään islantilaiset uskovat piilokansaan eli menninkäisiin. He ovat ihmisen kaltaisia näkymättömiä olentoja, jotka voivat halutessaan tulla näkyviksi. Islannissa on noin 80 erilaista menninkäislajia. Niitä on tutkinut ja nähnyt Erla Stefánsdóttir, joka on Islannin tunnetuin menninkäisnäkijä, kertoo Satu Rämö. Hän lähti haastattelemaan Stefánsdóttiria, jonka ovella vartioi yksi menninkäinen. Rämölle tämä ei näyttäytynyt.
Menninkäisistä on tehty väitöskirjakin vuonna 1975. Monet maatilan omistajat jättävät mailleen rauhoitetun peltoalan, jota ei hoideta, ei kitketä rikkaruohoja eikä missään tapauksessa häiritä millään tavoin. Pläntti on mitä luultavimmin menninkäisen asuinsija. Jokainen islantilainen tuntee ainakin yhden menninkäistarinan. Niitä kerrotaan lapsille päiväkodeissa ja kouluissa. On eräs menninkäisille rauhoitettu kumpare jossain Islannissa. Suunniteltu tie olisi mennyt kivisen kumpareen läpi. Työmiehiltä, jotka olivat sitä hajoittamassa, meni työkalut rikki, traktorit pysähtyivät, kaivinkoneet jumittuvat. Lopulta pantiin tie kulkemaan menninkäisasumuksen vierestä ja tie tekee siinä pienen mutkan. Ihan luonnollista islantilaisten mielestä. Heidänkin, jotka ajattelevat skeptisesti maan menninkäisistä. Minäkin aloin uskoa niihin. Onhan meilläkin Suomessa omat haltijamme ja tonttumme. Kuka uskoo, kuka ei.
Mitähän lukisin seuraavaksi?
Tänään vallan laiskanpulleasti kotona mitään suurempaa tekemättä. Italian kirjeen sain valmiiksi ja on jo matkalla ystäväni luo. Eilen vaihdoin lakanat ja käytetyt panin koneeseen. Roikkuvat jo telineessä ja lienevät kuivatkin. Tuulettimet tekevät työtään ja manuaalisesti viilennän itseäni viuhkoilla, joita on käden ulottuvilla kaikkialla. Päivänvarjo olisi mukava ulkona liikkuessa. Pikkutyttönä minulla oli sellainen ja myöhemmin ostin jostain japanilaisen paperisen päivänvarjon. Sitä en käyttänyt ihmisten ilmoilla. Aasialaisilla turisteilla on rohkeasti paahteen suojana sateensuojia Helsingissä. Olenkohan yhtään ainoaa turistia täällä Itäkeskuksessa nähnyt? En. Ei ole täällä mitään katsomista. Ei kiinnosta lähiö 1960-luvulta. Liekö Nymanin pelloilla ollut lehmien lisäksi yhtäkään suomalaista keijukaista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti