No, ja tietysti katselin netistä suoraa lähetystä Trumpin koneen laskeutumisesta Helsinkiin. Rouva Trump hymyili astuessaan portaita alas ja herra Trump vilkutti, mutta ei hymyillyt. Pitääkö sitä aina? Toimittajat kiittelivät Finlandia-talossa mansikoista ja herneenpaloista. Muualla maailmalla saa yleensä vain kahvia, jos sitäkään. Kyllä meillä osataan. Oli tarjolla saunaakin ja hellettä koko ajan ihan ilmaiseksi. Trumpin henkivartijat asettuivat päällikkönsä ympärille pikkutakki auki, kuten asiaan kuuluu. Saako aseen nopeammin vai liikkuvuusko paranee, jos pitää hätiin juosta? Sitten hirvittävän pitkä autoletka presidentin auto etunenässä lähti Kalastajatorppaa kohti. Siihen lopetin katsomisen. Donald Trump on Suomessa.
Minä puolestani olin eilen kylässä, oikeammin kyläilemässä. Oli kahvia ja omatekoista savulohipiirakkaa sekä Aino-jäätelöä. Keskustelu oli vilkasta. Pääsimme jopa uskonasioihin, jolloin selvisi meidän olevan eri mieltä, uskooko vai eikö usko. Minä uskon myös, mutta en samalla lailla. Uskon evoluutioon, en Paratiisin onneen.
Tänään menen nyt heti aamusta ostoksille. Hedelmiä, marjoja, hyla-maitoa ja jäätelöä. Muuta en tarvitse. Lopun päivää olen sisällä visusti. On viileämpää. En voi huonosti helteellä, mutta en siitä suuremmin nautikaan. En valita. Matkalla eilen visiittipaikalle vastaan tuli pyöräilijämies, joka huikkasi iloisesti "kaunista päivää". Ei olla täällä tämmöiseen totuttu, että ventovieraat näin lähestyvät. Älysin sentään hihkaista vastauksen. Tämän kaltainen tuttavallisuus on ilmiselvästi toisen reviirille hyökkäystä ja tästä ei kunnon jäyhä suomalainen pidä. Minä pidän, mutta tuntuu oudolta. Niin että nippanappa pystyy ottamaan tervehdyksen vastaan ja vielä siihen jollain tavalla vastaamaan. Kuuluuko tämmönen nyt #metoon piiriin ja pitääkö ilmoittaa jonnekin? Onko asiallista närkästyä, vaikka metoon pahin myräkkä onkin jo ohi? Ennen kaikki oli helpompaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti