Avasin ensimmäisen joulukalenterin luukun: Anna joulun tulla, rakasta, ole läsnä ja syvään hengitä. No, joulun tulemisesta itselleni en ole aivan varma, mutta ikiaikaisesti aina jotain rakastan. Läsnäkin olen, jos tarpeen ja hengittäminen syvään kuuluu päivittäin asiaan.
Eilen olin visusti läsnä kyläpaikassa. Tapasin kaksi naista, toinen nuorempi toista. Puhua pulputimme neljä tuntia, joimme kahvit ja söimme kakkua. Sivusimme jutuissa kaikkea mahdollista taiteesta nykymuotiin, muistoista tähän päivään. Kiva visiitti ja kaunis koti, jossa sain ilon vierailla.
Ulkona näyttää kylmältä, lunta sataa. Tuntuu talvelta. Ei montaakaan kuukautta, kun on taas lämmintä ja mukavaa kesää odotellessa. Talviaikaa on pakko läpi käydä, tahtoo tai ei. Pakkasella narskuu lumi saappaan alla, metsissä paukkuvat puut, kylmä luita vihloo...
Ystäväni R kysäisi meilissään, minkä kansallisuuden tunnistaisin itsessäni? Olin kertonut äitini olleen entisessä elämässään japanilainen. R on tavannut äitini ja mielellään laittoi hänet Japanissa eläneeksi. No, hetken mietin kansallisuuttani muuna kuin suomalaisena. En tiedä, enkä keksinyt. Tämä on tarkasti mietittävä asia. Äitini lailla tuskin kuitenkaan japanilaisuutena, vaikka joskus olen kukkani asetellut maljakkoon oikeaoppisesti shin, soe ja hikae-malliin. Näillä asetelmilla on oma kieli. Vierasta odotellessa kertovat tämän olevan tervetullut. Persona non grata-asetelma? Tuskin japanilaiset.
Hyvää aikaa valmistautua iltapäivän kirkkoon menoon. Joululauluja slangiksi!
No niinhän meidän pitäisi aina tehdä, hengittää syvään, olla läsnä ja rakastaa. Ja tietysti antaa joulunkin tulla kun on sen aika, vaikka sehän tulee joka tapauksessa. Kiva kun sulla on taas ollut ja on ohjelmaa. Toivottavasti oli mukavaa laulaa joululauluja sulle tutulla slangilla.
VastaaPoistaOli se eri mukavaa, Marjatta. Käväisin kaukana lapsuudessa Taka-Töölön kaltseilla bamlaamassa friidujen ja kundien kanssa. Ja takaisin Vanhaan tsyrkkaan.
VastaaPoista