KYYTTÖ

Milloinkaan aikaisemmin en ole maistanut kyyttöjuustoa. Nyt olen.  Ostin pienen pyöreän ja litteän palan. Kyyttö on lehmä, kuten tiedämme, ja muun muassa Miina Äkkijyrkkä niitä piti ja pelasti sukupuutolta. Nykyisin Suomessa tätä itäsuomenkarjan lehmää on noin 500 kappaletta. Googletin. Minun juustoni tulee Kainuu country food Oy:ltä Kontiomäeltä. Juusto on minulle ainakin tähän asti ainoa linkki kyyttöihin. Yhtäkään sen lajin lehmää en ole tietääkseni nähnyt. Miltä sen maito maistuisi kahvissa? Juusto oli iloinen yllätys ja liitän sen tältä istumalta yksinkertaisen ja typistetyn jouluni ruokalajeihin. Se oli hyvää!

Vieläkin soi korvissani slangin kieliset joululaulut. "Mä oon kuullu; et mesta on tuolla, yllä maan, päällä pilvien, usvain. Luona välkkyväin himmelin rantsuin, siellä kerran ah, hengailla saan. Halleluja! Mestaan nyt dallaan! Vaikka klabbini mua himaan päin vie..."  Slangikuoro oli mahtava. Kaikkiaan kuorolaisia on noin 30. Aivan kaikki eivät Vanhassa tsyrkassa nyt meille laulaneet. Kuoro käy esiintymässä monissa paikoissa ja minä aion kuunnella sitä toisenkin kerran. Jos vaikka useammankin. K puhui jo myös tavallisten joululaulujen kuuntelemisesta ja yksi paikka voisi olla Johanneksen kirkko. Muuallakin musisoidaan. Cantores minores, YL, Kaartin soittokunta... Pääsylippuja hommaamaan!

Tullessani Vanhasta kirkosta kotiin, poikkesin kauppaan. Ikinä, koskaan elämässäni en ole siihen aikaan ollut ostoksilla. Ei ollut muuten tungosta. Alkoi nukuttaa, enkä sitäkään ole kaupassa ennen kokenut. Pian kotiin ja nukkumaan! Sen verran olin voimissani, että tuon kyyttömaitojuustonkin ostin. Olin juuri K:n kanssa puhunut, kuinka voi olla turvatonta pimeällä tämmöisen myöhäiskeski-ikäisen naisenpuolen yksin kulkea. Toista oli ennen! No, ei minun käynyt kuinkaan, vaikka jo metromatka oli kielinyt perjantai-illan menosta. Örveltäjät liikkeellä. Itäkeskus vaikutti rauhalliselta. Olin onnellinen, kun rapun ulko-ovi napsahti lukkoon ja pääsin hissiin. Maistoin kyyttöjuustoa ennen nukkumaan menoa.