Minulle ei tule Helsingin Sanomia, joten en tiennyt Adam Dariuksen kuolemasta joulukuun alussa tänä vuonna. L kertoi minulle. Itse en milloinkaan Dariusta tavannut, vaikka minulla onkin kaksi hänen omistuskirjoituksellaan varustettua kirjaansa. M tunsi Dariuksen, enkä vieläkään tiedä, miten Adam Darius tahtoi juuri minulle kirjat lahjoittaa. Olisin mielelläni taiteilijan tavannut.
Hain tilaamani HKO:n kenraaliin liput. Tietokone ei "avautunut", joten virkailija soitti Ticketmasteriin, jossa ongelma ei ratkennut. Sieltä soitettiin Musiikkitaloon. Ei selvinnyt. Lopulta selvisi niin, etten joutunut maksamaan mitään toimitusmaksua kahdesta lipusta, vain hinnan á 4€, koska tällä keinolla tietokone lupautui lippujen kohdalla toimimaan. Tämä tapahtui Stockmannin palvelupisteessä. Siitä pyörähdin Herkkuun, enkä näillä näkymin enää kauppaan mene ennen kuin ensi viikolla.
Kyllä ihminen tottuu kaikenlaiseen mukavuuteen. Ostamissani Herkun viinirypäleissä on siemenet! Olemme niin tottuneet siemennettömiin, että tuntui oudolta ja epämukavalta syljeksiä siemenet ulos. Niitä on paljon! Jokaisessa rypäleessä! Suuria siemeniä! Toisaalta kammoksun kyllä siemennettömiä. Siemenistähän lisäännytään. Siemeniä ei ole enää Bruñoissakaan. Me emme pidä siemenistä! Mutta kaiken järjen mukaan niitä tarvitaan!
Adam Dariuksen kuoleman lisäksi sain toisenkin surutiedon. Eräs ystäväni soitti ja kertoi lähisukulaisensa nuoren pojan kuolemasta. Otin osaa. Keskustelimme toki muutakin, tahtoo tulla luokseni kyläilemään joskus keväällä. Toivottelimme hyvää joulua hänen surustaan huolimatta.
Tänään lopultakin imuroimista, vuodevaatteiden vaihto, konepyykkiä ja sitten huilimista. Silloin luen. Jatkan Dariuksen A nomadic life´n lukemista tai The way to Timbuktu-kirjaa. RIP.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti