UUTTA LUKEMISTA

Nyt pitäisi taas suoriutua kirjakauppaan. Haikaillut olen jo jonkin aikaa Fredrik Backmanin Mies joka rakasti järjestystä  sekä Juha Hurmeen Niemi-kirjaa . Jos vaikka tänään, kun lähden liikenteeseen joka tapauksessa.

Katselin eilen ensimmäistä kertaa elokuvan E.T. Sen loppu ei oikeastaan ollut  mikään happy end noin ihmiskunnan ja tieteen kannalta, mutta inhimillisyyden ja järjen kannalta kyllä. Miten se E.T. olisi täällä muka pärjännyt, kun vielä hoki koko ajan "home, home". Itketti vähän, mutta ei läheskään niin paljon kuin Niskavuoria ja Hiljaisia siltoja katsellessa.

Joku oli ollut sienessä. Kyllä joulukuun lopussa voi sieneen mennä. Minä en ole ikinä ollut, kun aina on ollut luonnollinen ja luminen este. Tämä olikin musta joulu. Täälläpäin, vaan ei pohjoisempana. E kertoi Oulussa olevan niin että upottaa. Puhuimme kyllä laulamisestakin, kun E on laulaja. Kerroin katselleeni/kuunnelleeni YouTubesta kolmen tenorin joululauluja jostain 1990-luvulta, kun Luciano Pavarotti vielä lauloi maan päällä. Ne kaksi muuta, Jose Carreras ja Placido Domingo laulavat vieläkin, ainakin jossain muodossa. Naisen ääni saattaa iän myötä särkyä, mutta monet 7-kymppiset miehet ovat vielä voimissaan. Pavarottin valkoisesta nenäliinasta, joka oli konserteissa aina mukana, on käyty aikoinaan pitkiäkin keskusteluja. Joku sanonut, että se on lohtuliina tai edustaa Pavarottin mama´ta. Minä pidän eniten näistä kolmesta herrasta Placido Domingosta. Jostain olen lukenut hänen olevan vaatimattomin heistä. Hotellissa ei tarvitse olla suurin sviitti! Suomessa esiintyessään  hän on hurmannut olemuksellaan ja käytöksellään. Ja mies osaa komeasti laulaa!

"Jouluruoka" kyllästyttää. Eilen jo oli lautasella enemmän salaattia kuin bataattilaatikkoa ja kinkkua. Tänään syön loput laatikosta ja jätän pakastimeen porkkanalaatikon odottamaan halujani sitä syödä. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa. Sjöberg Bagerin kolmesta viimeisestä piparkakusta luovuin suosiolla ja ruokaa epäkunnioittavalla tavalla. Toscakeksipaketti saa jäädä avaamattomaksi. En ole edes uskaltanut punnita itseäni. Huhtikuu on se maaginen kuukausi, jolloin minun on oltava entistäkin soukempi, sekä päästävä lisäksi näistä joulukiloista eroon. Lääkärin määräys. Vuoden vaihtuminen ei aseta mitään velvoitteita ruoan suhteen. Se ei ole joulun kaltainen mässäilyjuhla.

Vuodenvaihteessa 2018-2019 ei ole tinaa valettavana. Myynti lopetetaan. Mitenkäs sitten käy ennustusten, kun tinasta ei saa lukea tulevaisuuttaan? Minun tinani on aina ollut oikeassa: matkailua. Ja sitä on ollut.