K soitti. Menemme ensi viikolla joululauluja kuuntelemaan entiseen kotikirkkooni. Puhuimme taas ummet ja lammet ja tämä tarkoittaa, että K puhui. Juttua piisaa, vaikka juuri edellisenä päivänä olimme keskustelleet.
Eilen taas tyystin laiskana. Pesin kuitenkin koneellisen pyykkiä. Luin Hemingwayta. Mietin, olisiko imuroimisen paikka? Ei ollut. Mitä turhia. Ehtii myöhemminkin. Mietin joulukalenterin luukun merkitystä "Kiitollisuuden omenapuun hedelmä on tuore talvellakin". Pitää osata olla kiitollinen. Osaammeko me? Nurisemme usein. Unohdamme sen, mikä on hyvin ja siitä voisi olla kiitollinen. Sää ei ole mieleen. Maahanmuuttajia hyysätään liikaa. Toiset saavat, toiset eivät, on kysymys mistä vaan. Eriarvoisuutta. Toisaalta Suomessa moni asia paremmin kuin useissa muissa maissa maailmassa. Kenenkään periaatteessa ei tarvitse asua kadulla. Kaikki eivät sopeudu normeihin, tarjottuun apuun. Olemme moneen asiaan tyytymättömiä. Emme huomaa hyviä puolia, kiitollisuudesta puhumattakaan. Jos joku asia ei ole mieleen, joku toinen on. Tämä on kaikesta huolimatta hyvä maa asua ja elää. Tietysti jossain on aina paremmin. Tämä on kuitenkin meidän kotimme ja nyt juhlitaan sata-vuotiasta itsenäistä taivaltamme. Olkaamme kiitollisia heille, jotka sen meille antoivat. Verellä, hiellä ja suomalaisella sisulla. No, oli aseillakin siinä osansa aikanaan. Me maksoimme siitä kovan hinnan, mutta se kannatti. Tässä me nyt olemme vapaana maana ja siitäkin voimme olla kiitollisia.
Kaksi Tuntematonta sotilasta tarjolla. Rauni Mollbergin versio ja sitten se monen mielestä ainoa ja oikea Edvin Laineen suoritus. Ehkä kallistun katselemaan Mollbergia. Sitä en ole nimittäin ainakaan kokonaan nähnyt. Kolmas ja uusin versio, ohjaaja Aku Louhimies, antaa vielä itseään odotuttaa päästäkseen olohuoneisiimme. Luulen kuitenkin Edvin Laineen ohjaaman pitävän jatkossakin pintansa. Elleivät sitten seuraavat sukupolvet kallistu uusimpien puoleen. Eräs arvostelu väittää Louhimiehen kavereiden olevan "hitusen syvempiä tyyppejä". Rokka vahvasti perheellinen mies ja Jussi Vatasen Koskelan rooli vakuuttavin ja hienoin kaikista vanhemmista Koskeloista. Tämä oli nettitietoa.
Hyvää yötä nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti