JOULUA ODOTELLESSA

Tuskin monikaan kirjoittelee näin jouluaaton aattona blogiaan. Minä kirjoittelen! Muilla viimeisimmät puuhat menossa ja sitten Joulu saa tulla. Minullekin ihan pikkuisen, kun otan pakastimesta lanttu- ym laatikot sulamaan huomista herkkuhetkeä varten. Vielä tänään salaattilinjalla.

Lähetin meilit niin Saksaan siellä lastensa luona visiteeraavalle A:lle ja Espanjan kodissaan joulua viettävälle R:lle. A kertoi omassa postissaan lähettäneensä minulle jo ajat sitten meilin, jossa kertoo kuulumisensa. Kun en ole saanut, ihmettelee "where is it gone?" Niin, minne? R puolestaan tarinoi eteläisen Espanjan talviviileydestä, mutta tuntuu kuitenkin nauttivan. Ei taida uida Välimeressä.

Lupalappu presidentinvaaleissa äänestämiseen tuli. Muinoin kävin/kävimme antamassa äänemme ennakkoon kaupungintalossa asuessamme Katajanokalla. Voisin tietysti nytkin sinne mennä sen tekemään. Tuttu paikka. Katsotaan, sano.

Täksi päiväksi on luvattu lumisadetta. Mene ja tiedä sitten. Nyt ainakin on ulkona pikimustaa. Eikä taivaallakaan leiju mitään salaperäisiä valopalloja, joista HS tänään kertoo. Jos pienet vihreät miehet tulivat toivottamaan Maan asukkaille hyvää ja onnellista joulua?

Minä vietän joulua vanhan miehen kanssa, joka on merellä kalassa. Hän on saanut ison kalan, sitonut sen veneensä kylkeen, kääntänyt kokan kohti kotisatamaa ja hait syövät voiton saaliin, jonka kanssa vanha mies oli kamppaillut päivätolkulla kädet verillä siiman jäljiltä, mutta onnellisena katsellessaan kalaa veneensä kyljessä, kunnes sen kimppuun hait hyökkäsivät. Tässä kohdin Hemingwayn kirjaa nyt olen. Sen verran otin varaslähdön jouluun, että napostelin kirjaa lukiessani L:n ja A:n tuomaa suklaata. En voinut vastustaa. Kamppailin kuin kirjan vanha mies kalansa kanssa, mutta toisin kuin kaveri, annoin periksi.