KVINOA

Aina sitä oppii, kun menee Stockmannin Herkkuun. Myyjä esitteli ystävällisesti  bataatti-kvinoapyöryköitä. Mikä on kvinoa? kysyin. Myyjä sanoi sitä käytettävän kuten riisiä. No, eihän tuo tehnyt minua hullua hurskaammaksi. Ei kun googlaamaan. Jo 5000 vuotta sitten kvinoaa käytettiin ruoaksi esimerkiksi Andeilla. Ei ruoho, ei puu, ei pensas vaan putkilokasvi. Inkat herkuttelivat sillä ja nyt minä. En nyt aivan sinällään, mutta saatavissa pussissa on ja sitten keitetään. Kvinoan sukulaisia ovat punajuuri ja pinaatti. Kvinoan siemenet syödään. Herkun myyjä kehui pyöryköitä terveellisiksi, johon minä, etteivät sitten taida olla maukkaita. Maukas-sana on hyvä ruoan yhteydessä. Ovat, väitti myyjä nauraen. Ostin. Lämmitin vähän ja söin ensimmäisen hyvin varovaisesti salaattipedin päältä. Myyjä oli oikeassa, mutta pyörykät eivät ole vain maukkaita, ne ovat herkullisia!

Kysyn tohtorilta, onko kvinoa sopivaa laihduttajalle?  Bataatistakin kysyn, vaikka se ei ole läheinen perunalle, joka  tohtorin listalla on ei-suositeltava. Jos kvinoa on sallittua nauttia, ostan ja keitän itse, jos saa "raakana". Hyvää ripoteltuna salaatin joukkoon. Ehkä. Siihen asti nautin näistä pyöryköistä. Eläköön kvinoa! Kauan elänyt!

Olen Kiotossa samaan aikaan kuin Darwinin "oppilaana"  Englannissa 1800-luvulla. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että eläimet eivät lisäänny vankeudessa, häkeissä sun muissa. Voi herra Darwin, se oli päin honkia oleva väite. Tulkaahan nyt katsomaan. Eläintarhat pullollaan eläinpienokaisia. Lintujen poikaset piipittävät pullahdettuaan munista ja uskokaa tai älkää, ihminenkin hautoo munia. No, ei sillä lailla, herra Darwin, mutta koneessa lamppujen alla. Siinä olitte oikeassa, herra Darwin: lajit kehittyivät, muuttivat muotoaan ja ryömivät uusiin ympäristöihin ja olosuhteisiin niihin mukautuen.

Nyt julkisivu kuntoon, kipupilleri maaruun ja vaateostoksille. Tuli kutsu museoon!